Eilen illalla vietettiin mukava kuusituntinen ystävien luona vanhalla huvilalla.
Ihana paikka! Parhaat päivänsä nähnyt, mutta tunnelmaltaan juuri sellainen jonka meille joskus haluan. Täydellinen. Jossa kesä tuntuu loppumattomalta ja silloin pidetään ovet ja ikkunat auki yötä päivää. Valo tulvii ikkunoista ja kaikki on kaunista. Olisin voinut tutkia huvilaa ja piharakennuksia ikuisuuden. Sitä tunnelmaa. Siellä kesä olisi täydellinen.
Tosin juoksevan veden haluan sitten omaani ;).
En halua uutuutta kiiltävää persoonatonta taloa (ainakaan sellaista massataloa joita on lähes jokaisella). Haluan talon jolla on tarinoita kerrottavana. Talon jolla on sielu ja joka näyttää kodilta. En halua taloa joka jo rakennettaessa suunnitellaan myytäväksi. Haluan talon josta näkee kuinka sitä rakastetaan.
Jossa ei tarvi sanoa kenellekään: älä koske tai älä juokse. Jossa on hyviä piilopaikkoja ja monia majoja. Jonka parvekkeelta voi heitellä vesi-ilmapalloja.
Tiedän täsmälleen millaisen talon haluan, olen aina tiennyt.
Tosin mua houkuttelee myös kivitalo, betoni. Ekotalot. Viherkatot. Kattoviljelmät. Omavaraisuus ainakin jossain määrin.
Haluan lampaita, pari paimenkoiraa, vanhan pihan, lampolan, kanoja, ehkä hevosen. Ison kasvimaan.
Haluan oman verstaan jossa voi tehdä kaikkea puutöistä, taulujen malaamiseen, dreijaamiseen ja savenpolttoon, lasinpuhallukseen. Joka myös tulvis luonnonvaloa ja johon aina ehtiessäni karkaisin. Omaan maailmaani. Tekemään käsilläni jotain.
Järjestäisin isoja juhlia ystäville ja syyksi kelpais mikä vain. Istuttais iltaa aamuun asti ja noustais parin tunnin yöunilla hoitamaan lapsia. Elämässä ois myös niitä vaikeuksia, mutta myös taito yrittää päästä niiden läpi. Koti jonne jokainen tuntisi olevansa tervetullut. Tuntematonkin.
Minä sain elää lapsena osin tuollaisessa ympäristössä. Osin siksi, koska tuo perhe ei ollut biologinen perheeni, vaan parhaan ystäväni perhe. Minun toinen perheeni. Rakas perhe.
Talo oli vanha remontoitu pohjalaistalo, ihana ja boheemi. Ei ollut lampaita tai lasinpuhallusta, ei kanoja. Mutta juhlia, saunailtoja, taidetta seinillä ja tekeillä, yökyliä, puutarhakutsuja, aittaöitä, joulukuusen vierellä nukkumista itulootassa. Valoa tulviva koti, koiria, aikaisten aamujen lastenohjelmat peittojen alla, lautapelejä koko porukalla, teetä, reissuja Kilpisjärvelle ja muualle, uintireissuja meren rantaan koko päiväksi, paljon ystäviä, ihana iso puutarha, ulkosauna.
Oikeastaan koko ala-asteen asuin naapurissa. Viikonloppuisin yötkin. Ilman tuota, lapsuus ois kovin erilainen. Oon onnekas.
