Kuppi clipperin iltayrttiteetä. Sleep easy.
Kulho tuoreita mustikoita ja mansikoita. Kinder bueno.

Oma aika. Hetki hiljaisuudessa vaikka keskellä yötä.

Vierotushoidossa

Se, että ennen meillä herättiin tunnin-kahden välein syömään öisinki, on historiaa. *kopkop*
Nyt herätään aamuyöstä kerran. Imetin vielä viime perjantaina ja pe-la yönä silloiseen normaalitahtiin eli äkkiseltään päätellen 15 kertaa vuorokaudessa. Oikeesti. Tyttö ei meinannut muuta syödäkään.
Lauantaina kaupassa tartuin vellipurnukkaan kyllästyneenä ja lapoin eri vaihtoehtoja kärryyn sanoen miehelle: "Varaudu itkuun, kiukutteluun ja huonoihin öihin. Nyt tää loppu!"
Sillä tiellä ollaan. Ihan oman mukavuuden takia en kerrasta viheltänyt poikki kuitenkaan, vaan ennen nukkumaanmenoa ja aamuyöllä I saa vielä lempiherkkuaan. Tosin viime yönä en edes koittanut mitään muuta keinoa klo: 3.55, vaan otin kiltisti tytön kainaloon.
Pikkuhiljaa (kun raskin... mun vastasyntyny...) totuttaudun ajatukseen että lopetan ihan kokonaan. Ei tyttö sitä niin kauheasti enää tunnu kaipaavankaan. Reippaasti alkanut nyt syömään muutakin. Edelleen itse syöden ja sormiruokaillen pääsääntöisesti.

Kaikista isoin yllätys oli se kuin kivuttomasti tää on mennyt. Eka päivä oli itkunen ja kiukkunen, mutta ei ollenkaan paha. Olin varautunut nimittäin syömälakkoon ja katastrofiin vähintään. Itkun kans I tosin söikin sen ekan päivän ja milli kerrallaan sain maidonki alas muualta kuin rinnasta. Seuraavana päivänä tyttö jopa aukas vapaaehtosesti suunsa muelle! JIPPII!

Ps. Oli aika huikeeta kun pitkästä aikaa I nukku 8-9h putkeen, eikä heräillyt reilu tunnin välein.
Se oli se eka yö. La-su. Sen jälkeen ollaan hieman lyhyemmillä väleillä nukuttu, mutta suunta on parempaan. Kun vaan itekki tajuis mennä aikasin nukkumaan.

Pps. Kilpirauhasen vajaatoiminta on sanonko mistä! Miten joku niin pieni voikin vaikuttaa niin koko elämään ja Kaikkeen?! Annosta pienennettiin 3-4vkoa sitten ja sen jälkeen alkoi olo olee taas niiiiin saamaton ja paska. Pitäis äkkiä soittaa lääkärillä että: "MÄÄ EN ALA!"
Niin ja itse vierottaudun tällä hetkellä herkuttelusta. Taas. Sekin liittyy kai tuohon ^, koska samoihin aikoihin repsahdin.

;)

Kaipaan luonnonvaloa!

Tätä blogia ei ole tehnyt kauheesti mieli päivittää. Luonnonvalon vähyys saa mut kuvaamaan tosi vähän ja nekin kuvat on surkeita. Tällä hetkellä ei oo mitään ohjelmaakaan koneella millä sais vähä fiksattua niitä.

Kutomista, suunnitelmia, muistiinpanoja, haaveilua, niskasta kiinni ottamista, aikaansaamista, selvyyksiä, muutoksia.. niistä on tammikuun alku tehty.

<3

Nuorimmainen söi sunnuntaina ensimmäisen lähes kokonaisen hedelmäpiltin! Kunnioitettavassa 9,5kk iässä. Ennen sitä alas meni korkeintaan yksi lusikallinen. Tiistaina ja keskiviikkona meni pottuporkkana. Reppana väsyneenä meinas nukahtaa syöttötuoliin ja äiti vaan nauraa räkätti vieressä ja juoksi hakemaan kameraa.
Kaks "historiallista" tapahtumaa yhtäaikaa. Alas meni pilttiä ja tyttö oli nukahtamassa ennen klo. 22 eikä ollut edes tissillä.
Sormiruokailu on onnistunut ihan hyvin jo jonkin aikaa.

Meillä on rytmit kuin taikaiskusta alkanut palata takaisin normaaliin. Toivottavasti on heitetty hyvästit yövalvomisille ja univelan kerryttämiselle. Ensin I nukahti jo klo. 23. Sitten klo 24. Sitten taas klo. 23 ja nyt ennen klo. 22. Tästä on hyvä jatkaa.

Itsellä oli labrat viime viikon tiistaina. Torstaina hain reseptin Thyroxiniin. Kilpirauhasen vajaatoiminta selittää monta asiaa. Jospa sitä pikkuhiljaa alkaa olee energiaa tässä huushollissa jollain muullakin kuin lapsilla.

Tällä hetkellä tuntuu, että palaset alkaa loksahtelee paikoilleen ja pikku hiljaa helpottamaan. Tulis vaan jo kevät ja valoa lisää!

.

Toipumassa. Äitin uus pipo päässä.
Hox, ekaa kertaa pinnasängyssä.

Meillä on sairastettu. Ensin mulla oli megalomaaninen migreeni.
Se iski salakavalasti vuosien jälkeen voimia keränneenä. Voi pojat, luulin oikeesti kuolevani sinä päivänä! Ajattelin jo mieheni ja lapsieni tulevaisuutta ilman mua kun rohjotin AMMEESSA peiton ja tyynyn kanssa koittaen nukkua.
Istuin koneella ehkä minuutin jos sitäkään, ja aloin ihmettelemään "roskia silmissä". Koitin hieroa unihiekkaa pois ja hain lasit makuuhuoneen pöydältä jos ne ois auttanut. Joo ei. Pian silmissä vilisi ihan selviä sahalaitoja. Ei ei ei ei.. Olin yksin lapsien kans ja se, mitä vähiten toivoin kauniina aurinkoisena päivänä, oli joku migreeni.
Salamana kone kiinni ja pari pilleriä naamaan.
I alko olee jo väsynyt ja menin nukuttamaan sitä päiväunille. Kesken syöttämisen pomppasin sängystä ylös ja  kiidin vessaan.Onneksi I pienen itkun jälkeen nukahti ja jäin tervehtimään vessanpönttöä pimeään vessaan. Ei mitään muistikuvaa miten sain soitettua T:lle, että tulee salamana kotiin kun oon toimintakyvytön. Lamaantuneena istuin pimeessä vessassa (N katsoi dvd:tä ja I nukkui.. Kiiiitos!) kun T tuli ja toi mulle tyynyn ja peiton. Tein pesän kylmään ammeeseen ja "viihdyin" siellä oikeen "mukavasti" muutaman tunnin väliin nukkuenkin. (Ainoa paikka mikä oli tarpeeks pimeä TUONA AURINKOISENA KAUNIINA PÄIVÄNÄ! Mun tuuria..). No, onneks lapset pääs isin kaa nauttimaan ilmasta.
Ilta menikin sitten koomaillessa sohvalla ja oikeestaan sitä seuraavatkin päivät. Ei niinku mitään tolkkua koko hommassa.

Sunnuntai-iltana I:lle nousi kuume. 40+ kuume. Su-ma ja ma-ti nukuttiin tuskin ollenkaan. Lääkittiin ja tuuletettiin asuntoa että tytön olo paranis ja viilenis. Tiistaina tein reilu 7h reissun ensin aikasin aamulla päivystyksen kautta tk:hon ja sieltä lähetteellä Jorviin lastenpäivystyspoliklinikalle. Siellä pisteltiin ja kuvattiin ja imettiin limaa (Rs-virustesti oli negatiivinen.) ja muuta. kamalaa mistä I:hän tykkäs ihan sikana. Meinas revetä riemusta.. vai olikse raivosta.
Oisivat ottaneet osastollekin yön yli mut kun ei ollut mikään pakko niin mentiin kotiin.
Keskiviikkona palattiin aamupäivästä takas kontrolliin. Tulehdusarvot oli laskenut jonku verran ja tyttö näytti paremmalta niin kaikki oli ok. Lukuunottamatta jälkitautina tullutta korvatulehdusta johon saatiin antibiootit.
Mutta nyt alkaa olee jo terveemmässä kunnossa, mitä nyt rytmi on sekasi ihan totaalisesti.

Ps. I nukkuu ekaa kertaa omassa sängyssään. Pinnasänky saatiin kokeilumielessä ystäviltä. Saas nähdä miten käy.. ja loppuuko meidän perhepedissä nukkuminen tähän?! En oo ehkä vielä valmis.
Mutta. Pääsen siis ekaa kertaa nukkumaan T:n kainaloon I:n syntymän jälkeen :)). Ja toista kertaa N:n syntymän jälkeen. JIPPII! <3

Kaks kukkujaa

Meillä on edelleen ongelmana nuorimmaisen omituinen rytmi... Alko 6kk ikäisenä kun 4 hammasta puhkes reilu viikon sisään.
No, vielä hetki niin yritetään uudelleen tuota nukahtamista. Mutta oishan se ihana herätä aamusin vaikka jo kello 9. Ja pirteenä. Nyt menee puolillepäivin.