perjantai 27. huhtikuuta 2012

Ikävä joka vyöryy hyökyaaltoina päälle

‎"Yöllä taas mä menin parvekkeelle nukkumaan,
jotta lähempänä mua ois hän
Pediltäni taivas näkyy, ryhdyin oottamaan,
että näen tähden lentävän
Sanovat jos jossain huomaa tähdenlennon niin
toivoa voit silloin mitä vaan
Yöllä ylös taivaalle mä pyynnön kuiskasin
Kävisipä pian tuulemaan

Tuuli tuule sinne missä muruseni on
Leiki hetki hänen hiuksillaan
Kerro rakkauteni, kerro kuinka ikävöin
Kerro, häntä ootan yhä vaan."


Jo 2 vuotta, enkä vieläkään usko tapahtunutta todeksi.



Tuntuu että hajoan, säryn sirpaleiksi.


On helppo ajatella, että S vain asuu satojen kilometrien päässä. Enhän näe muitakaan ystäviä kuin tosi harvoin, ja silti ne on siellä. Elävinä. Ja niitä voi halata kun nähdään. Kuulla naurun ja äänen. 

Muistan taas niin elävästi hänet. Voin kuvitella S:n viereeni. Tuohon istumaan ja puhumaan münnista. Maalisilla vaatteilla, koulusta tulleena. Meiän kämpällä. Jalat pöydällä. Tietty ele kun hän veti kädellä hiusten läpi. Kahvikuppi kädessä tai se ainainen pepsimax. 
Muistan ihon läpikuultavuuden ja heleyden.
Sen ku nukuttiin siskonpedillä S:n kämpällä, ja umpiväsyneinä keskellä yötä kikatettiin ja räkätettiin kun soitettiin xxx-numeroihin vain sen verran, että kuultiin miten sieltä vastataan. Sitte kuviteltiin että minkähän näkönen möhömahanen aamutakkia käyttävä ukonkäppänä siellä ois. 


On niin ikävä että voin melkein kuvitella sut viereeni ja koskettaa.


oikeesti tulee outo olo ku nauraa ensin ja sitte se nauru niin sattuu
ku mulla on kaks lasta
joita se ei ikinä nähny
voisin niin kuvitella sen leikkimässä meiän lattialla



Jos meille maanpäälle annetaan enkeleitä, niin S oli yksi heistä.




"Tänään valo on samanlaista kuin sinä aamuna. Se oli verhojen pehmentämää terävää kevätvaloa. Huone tuntui pehmeältä ja lämpimältä. Pääskynen kiersi ikkunoita jo toista päivää. Olin saanut paria päivää aikaisemmin postissa kirjan, kaksi vuotta myöhässä tilauksesta. Lukemisen jäljeen velloin ahdistuksessa joka ei poistunut.
Ahdistus oli kuin enne. Kirjan lukeminen kuin valmistautumista. Sen jälkeen en ole lukenut siitä lausettakaan. 
Lumet oli jo sulaneet. Huhtikuinen maa puski esiin kevätkukkia. Hieman alle puolivuotias nukkui kiinni ihossani. Niin alussa vielä elämänsä tiellä. Jatkoa minun tarinaani. Osa minua. 
Heräsin puhelimensoittoon pahaa aavistamatta. "Ootko kuullu...". En pystynyt ajattelemaan tai puhumaan. Loppupuhelusta en muista kuin ystäväni sanoja sieltä täältä. 
Muistan tunnelman.
Pysähdyn miettimään ja ajaudun mielessäni siihen päivään sivustaseuraajaksi. Näen itseni sängyssä, sitten on hetki josta en muista mitään. Seuraavaksi muistan liikkuneeni tuvassa, täysin hereillä. Saara on kuollut."
Olen muistellut häntä taas enenevässä määrin. Kirjoittanut. 


"Kun suljen silmät niin hän on täällä taas
Ja taas voin nähdä jokaisen askeleen
Voin nähdä, voin elää ja voin unohtaa
Voin tuntea sen kaiken uudelleen

Suuret kellot asemien hiljaisten
Niitä ihminen ei osaa pysäyttää
Ja viimeiset tilit kun maksetaan
Mistä tietää kuinka paljon käteen jää

Kun hän vain tanssi kanssa enkeleiden
Tanssi pienen tanssin
Lähti näytöksensä jälkeen kun tulenliekki vaan
Hän tanssi kanssa enkeleiden
Vain yhden valssin
Vaan tiedän etten koskaan voi nähdä kauniimpaa

Kun suljen silmät niin hän on täällä taas
Ja taas voin nähdä jokaisen askeleen
Voin nähdä, voin elää ja voin unohtaa
Voin tuntea sen kaiken uudelleen"

Muistan niin elävästi sinut. Lepää rauhassa pikkuinen.

torstai 26. huhtikuuta 2012

Jotain minusta

Soittoääni: (8min puhelimen etsinnän jälkeen...) Joku puhelimessa valmiiks ollu pimputus.
Toteemieläimeni: Jostain kumman syystä mun mieleen piirty kuva Mäyrästä. Valas on myös. Kotka, saukko
ja ilves.
Maailmankatsomukseni: hyvä kysymys. 
Mottoni: Kohtele muita kuten toivoisit itseäsi kohdeltavan. Kaikella on tarkoituksensa. Hyvä kiertää.
Asun: Lähellä merta kahden lapsen ja miehen kans. 
Palkkani: Mittaamaton. Rahallisesti ei oikein mitään.
Lapsuuden unelma-ammatti : hävittäjälentäjä tai rallikuski. Ekologista?!
Nykyinen ammatti: kotiäiti ja taivaanrannanmaalari.
Pidän / inhoan työ(s)täni: lähes kaikesta/en osaa sanoa, kaikesta löytyy hyviä puolia. Valvotut yöt? Mut en inhoa niitä. Joskus tuun kaipaamaan niitäki. Tai sitä että niihin liitty lapset pienen pieninä.


Seuraavassa elämässä olen: Parempi. Täydempi. Ehjempi. Lähempänä?
Erityistaitoni: lättyjen paisto ;), empatiakyky (joskus liiaksiki), onnen löytäminen pienistä asioista
En osaa: matikkaa, olla ajattelematta omilla aivoillani ja kuunnella sydäntäni/kulkea sokeesti joukon jatkeena koska näin vaan on, antaa itselleni helposti anteeksi, olla ajattelematta liikaa.. kyllähän näitä ois :P
Kerään: kokemuksia, hetkiä, valokuvia, muistoja.
Parhaat puoleni: empatiakyky, positiivisuus, sisäinen voima
Suurin ongelmani puolisoni mielestä: mikähän se ois niistä suurin... :P mun tietokoneella viihtymistä se ei ymmärrä ollenkaan, mutta tää on mun oikeestaan ainut yhteys ystäviin. 
Elämän tähtihetki: lasten syntymät, lontoo on niitä isoja. Pieniä tapahtuu joka päivä.
Oudoin tekemäni asia: Ihastuksen takia jäänyt suomeen vaikka muualla odotti paljon ja enemmän. Ei voi ymmärtää. Lähtemättä jäi Tukholmaan kesäksi ja paluu Lontooseen jossa ois odottanut autokoulut yms. Moni oudoimmista asioista liittyy jostain kumman syystä rakkauteen :D.




Haluaisin matkustaa: Britteihin, Australiaan, Uuteen-Seelantiin, Afrikkaan jne.
Kaikki olisi hyvin, jos vain: kaikki on hyvin. Paremmin olis jos voisin jatkaa heti liikuntaa, mutta ennen lääkärireissua jätän väliin.
Seksikkäintä on: Itsevarmuus, tietyt tuoksut, arvostus
Jos saisin kymmenen miljoonaa: Lähtisin tältä istumalta lontooseen asumaan perheen kans, ostaisin talon, matkustaisin paljo, uusisin auton ja ostaisin toisen, sijottaisin/laittaisin säästöön. Menisin nukutukseen ja koko hammaskalusto jenkkityyliin ja kuntoon, maksaisin velat pois meiltä ja läheisiltä, lahjottaisin hyväntekeväisyyteen, lähtisin vapaaehtoistyöhön. Eikä tuossa järjestyksessä.
Jos saisin päivän olla mies: miettisin syntyjä syviä.
Hävettää tunnustaa, mutta: pelkäsin hammaslääkäriä niin paljon, että siitä oli haittaa joka päivä.
Elämäni tarkoitus on: elää hyvä ja onnellinen elämä. Elää niin ettei ole kaduttavaa kun tää elämä päättyy.


Lempituoksuni: Meri, vauva, puhdas pyykki, sateen jälkeinen luonto, sade, auringon lämmittämä iho...
Inhokkiruokani: Kaalikääryleet ym., maksalaatikko, jänteiset mitkä tahansa
Lempiaineeni: Kouluaine ;): liikunta ja terveystieto, psykologia, kielet. Muut aineet: vesi
Inhokkibiisini: joku Hard rock halleluja ja sen tapaset ärjyntäbiisit
Lempileluni: vanhat muistoja tuovat lelut
Inhokki-ilmaukseni: DAA ja ihq


Jos olisin...
historiallinen henkilö, olisin:
 Robin Hood ;)
...Rakennus: olisin majakka.
...Auto: Sulava :D citymaasturi. Eiku varmaan keltanen uudehko range rover kaikkine varusteineen valmiina off-roadiin ;). Tietenki jollain enemmän ympäristöystävällisellä polttoaineella :P
...Säätila: Aamu-usva just ennen ku se häviää. Kirpeä kirkas aurinkoinen aamu joka lupaa mielettömän hyvää päivää.
...Sarjakuvasankari: super-hessu :D. Eiku Tex Willer tai Tiger Jack.


maanantai 23. huhtikuuta 2012

Puoli vuotta




Ylhäällä olevat kuvat on viime syksyltä. Alhaalla olevat on otettu sunnuntaina. Välissä noin puoli vuotta.
Kuka voisi kellot seisauttaa ja ajan pysäyttää?
Viime aikoina tietty asia on saanut mut mietteliääksi. Toivottavasti saan siihen jonkinlaisen selvyyden pian. Lapset kasvaa hurjaa vauhtia yhä itsenäisemmiksi.




perjantai 20. huhtikuuta 2012

Maijan tarina






Aloitin lukemisen neljä tuntia sitten. Olen sivulla 36.
En halua keskittyä kunnolla tekstiin, vaan olen samalla koneella ja keskustelen asiasta ystäväni kanssa. Lasten häly ympärillä on vain hyvä. Sillä tavalla pidän etäisyyttä tekstiin. Olo tulee jo nyt niin suunnattoman pahoinvoivaksi.

Jo jonkin aikaa tapetilla ja uutisissa ollut aihe. Koskettava ja tunteita herättävä.
Rankkaa tekstiä rankasta aiheesta. Rehellisesti sanottuna en tajunnut kirjan käsittelevän asiaa niin yksityiskohtaisesti. Vetää sanattomaksi ja saa aikaan niin pahan olon Maijan, ja muiden saman kokeneiden puolesta. Tekee mieli huutaa paha olo pois. Juosta merenrantaan sateeseen itkemään ääneen kuin paha maailma voi olla. Kuin paha voi olla se ympäristö mikä on sun lähellä. Että ei se pahuus ole vain aina jossain kaukana ja kosketa joitain muita.
Kuin petollista jokin pienen ihmisen hyvänä pitämä voi joskus olla.

Kirjaa lukiessa ymmärtää hyvin sen, miksi kirja ei kerro vain hyväksikäytöstä vaan siinä on vahvasti mukana uskonnollisuus. Se tekee asiasta vielä kammottavamman. Pelottavamman.
Ainahan se on kamalaa. Uskonnon sotkeminen siihen tekee siitä kuitenkin kamalampaa.

Uskomattoman rohkeita naisia Johanna Hurtig ja muut asioita tutkineet ja julkituoneet. Asioista pitää puhua. Arvostan todella paljon heitä. Rikkimenneiden enkeleitä.
Päät pois pensaista.

Mietin myös miten oma äiti, omat vanhemmat voivat olla noin sokeita? Minä teen kaikkeni ettei omat lapset koe ikinä mitään tuollaista. Ei minkäännäköistä hyväksikäyttöä. Toivon, ettei  heillä ole ikinä olo, että heidän sanomisiaan ei uskottais tai arvostettais. Tai ettei meillä olisi aikaa, lohdutusta, syliä, puolustamista.

Tänä iltana laulan lapsilleni

Minä suojelen sinua kaikelta
mitä ikinä keksitkin pelätä
Ei ole sellaista pimeää
jota minun hento käteni ei torjuisi.


Seuraavan kerran luen kirjan jossain missä olen yksin.

Sateinen perjantai













Eilen I oli nukahtanut sängyn viereen huvittavaan asentoon. Kannoin pienen omaan sänkyyn jatkamaan pitkiä päiväunia.

Tänään on ollut sateista ja synkempää. N halus majan, ja maja tehtiin. I:n herättyä päiväunilta niillä riitti hauskaa siellä vaikka kuinka kauan.

Napsin salaa laivatuomisia. Niin hyviä!

Vierotushoidossa


Se, että ennen meillä herättiin tunnin-kahden välein syömään öisinki, on historiaa. *kopkop*
Nyt herätään aamuyöstä kerran. Imetin vielä viime perjantaina ja pe-la yönä silloiseen normaalitahtiin eli äkkiseltään päätellen 15 kertaa vuorokaudessa. Oikeesti. Tyttö ei meinannut muuta syödäkään.
Lauantaina kaupassa tartuin vellipurnukkaan kyllästyneenä ja lapoin eri vaihtoehtoja kärryyn sanoen miehelle: "Varaudu itkuun, kiukutteluun ja huonoihin öihin. Nyt tää loppu!"
Sillä tiellä ollaan. Ihan oman mukavuuden takia en kerrasta viheltänyt poikki kuitenkaan, vaan ennen nukkumaanmenoa ja aamuyöllä I saa vielä lempiherkkuaan. Tosin viime yönä en edes koittanut mitään muuta keinoa klo: 3.55, vaan otin kiltisti tytön kainaloon.
Pikkuhiljaa (kun raskin... mun vastasyntyny...) totuttaudun ajatukseen että lopetan ihan kokonaan. Ei tyttö sitä niin kauheasti enää tunnu kaipaavankaan. Reippaasti alkanut nyt syömään muutakin. Edelleen itse syöden ja sormiruokaillen pääsääntöisesti.

Kaikista isoin yllätys oli se kuin kivuttomasti tää on mennyt. Eka päivä oli itkunen ja kiukkunen, mutta ei ollenkaan paha. Olin varautunut nimittäin syömälakkoon ja katastrofiin vähintään. Itkun kans I tosin söikin sen ekan päivän ja milli kerrallaan sain maidonki alas muualta kuin rinnasta. Seuraavana päivänä tyttö jopa aukas vapaaehtosesti suunsa muelle! JIPPII!

Ps. Oli aika huikeeta kun pitkästä aikaa I nukku 8-9h putkeen, eikä heräillyt reilu tunnin välein.
Se oli se eka yö. La-su. Sen jälkeen ollaan hieman lyhyemmillä väleillä nukuttu, mutta suunta on parempaan. Kun vaan itekki tajuis mennä aikasin nukkumaan.

Pps. Kilpirauhasen vajaatoiminta on sanonko mistä! Miten joku niin pieni voikin vaikuttaa niin koko elämään ja Kaikkeen?! Annosta pienennettiin 3-4vkoa sitten ja sen jälkeen alkoi olo olee taas niiiiin saamaton ja paska. Pitäis äkkiä soittaa lääkärillä että: "MÄÄ EN ALA!"
Niin ja itse vierottaudun tällä hetkellä herkuttelusta. Taas. Sekin liittyy kai tuohon ^, koska samoihin aikoihin repsahdin.

;)

torstai 19. huhtikuuta 2012

MURU!




Perusilmeet.

I toivoo äidin kans, että jättäisit jonkin puumerkin vieraillessasi. Se ilahduttais!
(Kröhöm ainakin te sukulaiset siellä kaukana :)!)

Shhhh!





Isin paikalla.

Nyt on tullut taas useampi postaus kerralla. Heräilen kolmen viikon talviunilta pikkuhiljaa...

Tukholman kattojen yllä





"Kaihoten nyt katselen,
kun lentää tuolla lintu pienoinen.
Se nousta korkealle saa,
ja näkee kauniin kauniin maan."

perjantai 13. huhtikuuta 2012







Huoneiden vaihto














Yks yö mulla meni hermot siihen kun I taas heräs meidän mennessä nukkumaan. Me nukuttiin kaikki samassa huoneessa koska makuuhuoneita on vain yks. Päätin raahata meidän sängyn olkkarin puolelle ja laittaa makkari kokonaan lapsille. Toki sieltä löytyy kaikkien vaatteet ja muut, mutta muuten. Nytkin on ihana siisti olkkari. Edelleen ne tulee meidän sänkyyn yöllä mut saadaanpa edes hetki nukkua kahdestaan.

Huone on ihan kesken vielä, mutta kaikki aikanaan.

Operaatio imetyksen lopettaminen on alkamassa näillä hetkillä. Kunhan I ei oo enää kipeenä.
En vaan ymmärrä miten se tulee onnistumaan....

Nyt jännittämään, että miten käy Saaran!