perjantai 30. marraskuuta 2012

Tämän alkupäivän tunnelmia




Mies tuli yllätyksenä aikaisemmin kotiin. Nyt on 4h laitettu kotia kuntoon. Näyttää jo vähemmän muuttokaaokselta :)

torstai 29. marraskuuta 2012

Oma aika


Illan hämärtyessä yöhön
nautin hiljaisuudesta,
omasta seurasta
ja sinun unesi seuraamisesta.

Oma aika
menee monesti sinua ikävöidessä.
Arjen pieni ristiriita:
heräisitpä ja toivottavasti et hetkeen.


Vanhempi runo arkistojen kätköistä.

Niin se monesti oli ja väliin on vieläkin. Huokaisi kun toinen nukahti, mutta kuitenkin olis tehnyt mieli mennä nuuskuttelee nenä painautuneena päähän, silitellä, pusutella ja kuiskutella suloisia... ja herättää kesken unien.

Nyt nautin lähes aina ennemmin siitä hiljaisuudesta minkä myöhäinen ilta aina suo. Hetken ihan omalle itselleni. Tai hetken kahden.

Juon ison kupillisen teetä tai lämmintä kaakaota. Puen päälleni villatakin, pehmeät yöhousut ja jotain ainajääkylmien varpaideni lämmitykseksi. Ja lämmitän saunan. (Jee, meillä on sauna!)

Rakastan omaa aikaa. Ja tarvin sitä säännöllisesti joka ilta.
Ei puhettakaan, että saisin nukahdettua lasten kanssa samaan aikaan tai edes hetken sen jälkeen.
Ajatusten nollaamista.

Tänään kävin psykologisessa (/modernissa) vyöhyketerapiassa. Mielenkiintoista. Olo oli leijuva sen jälkeen. Iltaa kohden mieli on ollut herkkä, mutta hyvä.
Jospa se auttais ainakin johonkin. Selkään kenties. 
Ainakin se on lähes kaksi tuntia omaa aikaa keskellä päivää parin viikon välein jonkin aikaa. 
Tällä hetkellä minulla on molemmissa korvissa metallikuulia teipattuina parin päivän ajan. 
Unohdan ne aina kunnes meinaan vahingossa irroittaa ne. 


Ps. Sauna on muuten tosi jees. Mulla on nimittäin mies joka ei turhia tunteistaan höpise. Otollisimmat paikat henkevämmille keskusteluille on meillä sauna ja automatkat. Tosin niiden seurauksena tuo on ruvennut avaamaan sanaista arkkuaan useammin myös muulloin. 

tiistai 27. marraskuuta 2012

Täydellisen epätäydellinen äiti


Niin paljon merkitystä

Mietin usein
niitä kaikkia lapsia
joiden huutoon ei vastata.
Jotka vaikenee
ilman kuulijaa tai vastausta.
Joiden sielu kutistuu,
himmenee,
mutta huutaa äänettömästi
kosketuksen, 
välittämisen
kaipuusta.

Mietin sitä usein,
öisin,
kun kannan sinua sylissäni
hyräillen,
hyssytellen.
Sinulla ei ole vielä sanoja,
mutta sinulla on asiaa.

Sinun itkusi on tärkeää

minä kuuntelen.




Viime aikoina olen miettinyt lapsia. Noita kahta jotka pyörii jaloissa. Ja vielä syntymättömiä lapsia. 
Lapsia mahoissa. Lapsia jotka on juuri syntyneet.

Mun vauvakuume on kadonnut. Tai muuttunut. Ajatus uudesta lapsesta saa melkein ahdistumaan.

Olen lukenut yhtä aika suosittua blogia, jossa kirjoittaja kirjoittaa toisen lapsen saamisen jälkeen elämän onnellisuudesta ja ruusunpunaisuudesta. Mikä on ihana asia. 

Aloin miettimään. Koitin muistaa. En muista mitään onnellisuutta tai vaaleanpunaista. En muista mitään. Muistan sen äärettömän väsymyksen, jatkuvan itkun, oksentelun ja vauvan joka ei halunnut sylistä hetkeksikään pois. Mutta nekin on niin pieniä asioita. Ei mitään tiettyjä hetkiä. 

Muistan ihan liian isona pitämäni uuden isoveljen. En voi itkemättä miettiä viime vuotta tytön syntymän jälkeen. 
Jälkeenpäin olen miettinyt oliko se synnytyksen jälkeistä masennusta vai vain jotain kilpirauhasesta johtuvaa. 
Tuntuu, että vieläkin koitan toeta tuosta ajasta. Oli siinä paljon ihanaakin ja ensimmäisen puolen vuoden jälkeen tyttö on ollut aurinkoinen lapsi. Kuin unelma.

Ilman blogia, en muistaisi paljon mitään viime vuosista. Ilman kuvia. Se asia saa mut äärettömän surulliseksi.


Isoveljen syntymän jälkeen oli helppo olla se oman pään sisällä kummitteleva täydellinen äiti. Se ei tullut ulkoisen paineen alaisena, koska se ei ole koskaan minuun vaikuttanut suuremmin, vaan ihan oman pään sisältä. Ja se, mikä minun mielestä on täydellisyyttä, voi olla ihan eriä mitä muiden mielestä. 

En koe että täydellinen äiti harrastaa kaikkea vauvamuskarista vauvajoogaan. Tai edes yhtä. 

Se täydellisyys ja sen tavoittelu muuttui kuin salama kirkkaalta taivaalta pikkusiskon synnyttyä. Monesti mietin, että kunpa aikaa sais käännettyä takaisinpäin. Pikkusiskon syntymään.

Haluaisin olla niin paljon erilainen. Antaa aikaa ja kärsivällisyyttä ihan minille isoveljelle. Mitään muuta en niin paljon toivokaan. Kun saisin tuon pikkiriikkisen pojan syliini hetkeksi taas niin pienenä kuin silloin. Perua kaiken sen huutamisen ja olla vähemmän poissaoleva.

Nyt kun mietin pikkusiskoa, niin pidän häntä pienempänä kuin isoveljeä 4kk nuorempana...

Huomasin sen taas tänään.

Kun itse on kodista, missä kaikki ei ole ollut niin hyvin, sitä haluaa lapsilleen kaiken ja enemmän. Enemmän henkisesti, entä materiana. (Kuulostaapa typerältä lauseelta, mutta menee varmaan perille?). 

Epäonnistuminen tuntuu hirveimmältä maailmassa. Sitä ei anna helposti anteeksi itselleen. 

Pitäis oppia olemaan armollisempi itselleen. Lapsilla on kuitenkin kaikki hyvin. Ja niin paljon paremmin kuin itselläni oli. 

Ne on onnellisia. Ja rakastettuja.

Onko muita täydellisyydentavoittelijoita? Mikä riittää mielestäsi täydelliseen äitiyteen?
Täydellisyyksiähän on erilaisia. Virheineenkin voi olla täydellinen.


Lisäys:

Pieni rakas uusi isoveli <3 

maanantai 26. marraskuuta 2012

Puistossa


Rakkaat kaverukset potretissa ikäjärjestyksessä kesken puistoleikkien. Tulipa huonolaatusia kuvia. 

Valoja pimeyteen






Kirkasvalolamppu. Se on hankintalistalla seuraavana.

Silloissa oli kivat valot ja harmittikin kun ei ollut jalustaa mukana.

Lastenhuone sai yövaloksi jouluvalo-osastolta jääkarhun. Se onkin ollut lasten mukana komeroissa ja majoissa kun on pattereiden ansiosta helposti liikuteltava. Toivottavasti ei tarvi vaihtaa pattereita kovin usein.

Muualla talossa on jo talvitähti ;), pari kynttelikköä... ja kesähuoneessa ja keittiössä myös yhdet valot. Paljon kivempi tunnelma iltaisin.

Heräsin tänään tasan kello 15.00 ilman herätyskelloa. Pitkästä aikaa sain nukkua niin pitkään kuin unta riitti. Ja sitähän riitti.
Mies taas lähti illalla kohti etelää. Sain onneksi samalla oven avauksella rakkaita naisia iltakylään.
Ja iltapäivällä kävi E lasten kanssa.

Vein illalla tavaroita kellariin.
Meninpä sitten liukastumaan tai sotkeutumaan jalkoihini yläportailla pahvilaatikot ja pari naulasta listaa sylissäni. Puristin melkein naulan kädestä läpi, kaadoin ja tiputin siivousvälineitä portaiden sivuilta alas, tipuin itse pari porrasta ryminällä tavaroiden kans ja jäin lopuksi rääkymään ikävästi muljahtanutta nilkkaa puoliväliin portaita.
Itku johtui pettymyksestä. Pari kertaa liikunnassa menneet nivelsiteet kun antoi aika mukavasti periksi. Viime kerrasta on jo viitisen vuotta, mutta vieläkin muistan sen vähemmän mukavana kokemuksena. Toivottavasti nyt ei mennyt kauhean pahasti, koska pari kolme kuukautta nilkkavammaisena ei kauheasti innosta.
Jotain sieltä meni kun vielä useammankin tunnin jälkeen särkee ja tuntuu pahenevan vain. Vähän on turvoksissa, mutta tällä kertaa ei kauhean mustana oo jalka. Toivotaan parasta.

Hyvää alkavaa viikkoa ja isosti tervetuloa uudet lukijat :)

lauantai 24. marraskuuta 2012

Muuttoväsymystä





Lapset on olleet nenät kiinni olkkarin ikkunassa aina kun isi on lähestynyt uuden muuttokuorman kans kotia.
Se viimeinenkin tuli eilen illalla. Reipas mies kävi eilen kahteen otteeseen espoossa ja toisella kerralla otti N:n mukaansa.

Mulla on muuttoväsymys. Eikä pelkästään mulla, vaan miehellä ja lapsilla myös.
Niin paljon purkamattomia pahvilaatikoita ja jätesäkkejä.
Mä jo mietin tosissani lavaa pihaan ja sinne vaan surutta kaikki loput mitkä ei oo paikoillaan :P.
En vaan enään jaksais tän kaiken jynssäämisen ja pakkaamisen ja purkamisen ja kantamisen jälkeen tehdä muuta kuin nostaa koivet kohti kattoa.
Lisäksi oon viikot lasten kans keskenään ilman autoa ja koitan samalla laittaa tän puolen yksinäni kuntoon.
Onneks on ihania ystäviä jotka piipahtaa väliin avuksi. Tää kun tuntuu loputtomalta suolta.

Mun väsymys johtuu myöskin kilpirauhasesta. Viheliäinen.
Lääkitys on ollut vähän liian pientä joten se alkaa näkymään nyt. Kivaa tuollanen lääke joka vaikuttaa noin pitkällä viiveellä.
Mun hiukset alkaa taas menee järjettömään takkuun ja huopumaan. Ohenneet ihan kamalasti. Väliin kun vetää hiuksia erilleen niin välissä on vain hämähäkinseittiä muistuttavaa suttua. Tunti menee helposti selvittäessä hiuksia suihkun jälkeen. Ei auta hoitoaineet eikä kookosöljyt. Öljy päässäkin hiukset tuntuu rutikuivilta. Eikä aina hiusten harjauskaan.
Jouduin 2010 keväällä lopulta leikkaamaan hiukset kokonaan lyhyeksi kun niitä ei enään yksinkertaisesti saanut selvitettyä. Niskassa oli huopunut möykky joka oli syntynyt parin viikon aikana.
Silloin en vielä tiennyt vajaatoiminnasta (joka oli ollut silloinkin jo mulla kauan), mutta kuulin jälkeenpäin että liittyy siihen tuo hiusjuttu.
Ennen mun hiukset oli niin liukkaat, että edes ponnaria en pystynyt pitämään kun se aina liukui pois...

Järjetön palelu on palannut. Huomaan taas öisin liimautuvani mieheen kiinni ja tunkevani kylmiä raajojani häneen kiinni. Ihana lämpöpatteri! ;)
Ja tuo väsymys.

Keskiviikkona on 1,5h aika vyöhyketerapeutille. Positiivinen jännitys päällä :).

Tänä viikonloppuna me unohdetaan koko muuttohomma. Suljetaan silmät noilta korkeilta vuorilta jotka kohoaa kohti kattoa. Keksitään jotain tosi kivaa.

torstai 22. marraskuuta 2012

"Ehkä jotkut ovat vain ohikulkijoita, vain läpikulkumatkalla."






Ei siihen totu. Ei siihen turru. Enkä vieläkään sitä ymmärrä.
Ikävä kasvaa. Paisuu rinnassa kuin heliumilla täytettävä ilmapallo. Repii rintakehää sisältäpäin.
Pyyhkii yli aaltojen lailla.
Mietin missä viipyy se valtava tsunami, joka jättää jälkeensä rauniot ja aitiuden. Jälleenrakentamisen.
Se on jäänyt arjen kiireen jalkoihin.

Sytytin aamulla kynttilän joka palaa edelleen.
Mun on niin ikävä. Sain häneltä niin paljon. Niin äärettömän paljon.

Löysin vanhan kirjeen ystävyytemme alkuajoilta. Ensimmäisen syksyn tekstiviestit. Rakas S.
Eilen olisit täyttänyt 24 vuotta.

Olet mielessä päivittäin.


Taatusti hän kuulee.
Hän katselee sinua varmasti kaiken aikaa.
Ehkä hän on nyt onnellinen,
ehkä joidenkuiden ei ole tarkoituskaan
jäädä meidän elämäämme pysyvästi.
Ehkä jotkut ovat vain ohikulkijoita,
vain läpikulkumatkalla.

Ehkä he täyttävät tehtävänsä nopeammin kuin muut.
Heidän ei tarvitse vitkutella täällä sataa vuotta
saadakseen kaiken kuntoon.
He hoitavat hommansa tosi nopeasti jotkut.
Jotkut vain ikään kuin käväisevät
elämässämme antamassa meille jotakin,
tuovat lahjan tai opettavat meille jotakin tärkeää,
ja se on heidän tehtävänsä meidän elämässämme.
Hän opetti sinulle varmasti jotakin.

Ehkä hän opetti sinua rakastamaan,
antamaan ja välittämään.
Se oli hänen lahjansa sinulle.
Hän opetti sinulle paljon,
ja sitten hän lähti.

Ehkä hänen ei yksinkertaisesti tarvinnut viipyä pitempään.
Hän antoi sinulle lahjansa ja oli sitten vapaa jatkamaan matkaa,
mutta häneltä saamasi lahjan
sinä saat pitää ikuisesti.

(kirjasta Lahja, Danielle Steel)

keskiviikko 21. marraskuuta 2012

21.11.










Tänään sytytin herätessä kynttilän. Ystävälle. Ikävälle. Muistoille. Syntymäpäivänä joita ei enään juhlita.
Päivä on ollut harmaa. Haikea.

Posti toi paketin taitavalta Nova Melinalta. Pelastus mun ikijäisille jaloille. Kiitos ihanasta paketista :) ♥ !
Tekis mieli ostaa näitä useammat. Vieraitakin varten. Ja lapsille myös samanlaiset. Täällä on aika kylmät lattiat.
Koitan päästä Naisten Joulumessuille Wanhaan Satamaan. Sieltä vois löytää paljon muutakin pukinkonttiin.

Ikävä isiä. Mun hermot alkaa olee kireällä vaikka päivä päivältä toisen poissaolo on itselle helpompaa. Lapset reagoivat ikävään kiukuttelulla. Videopuhelut helpottaa. Hetkeksi.
Mutta en valita. Meillä on ihana koti. Ja viikonloput.

tiistai 20. marraskuuta 2012

Hyvää yötä


Voisin katsella tuon tähden heijastamia kuvioita loputtomiin.
Teekuppi kädessä ja talo vihdoin hiljaisena.
Väsyttää, mutta en malta mennä nukkumaan.

Siivosin ja laitoin tänään lastenhuonetta. Katosta lattiaan. Samalla tuli siistittyä tuota eteisaulaa.
Sitten olikin jo liian myöhä tehdä muuta kuin laittaa lapset suihkun kautta nukkumaan.

Alan pikkuhiljaa kaipaamaan lunta. Märkä ja pimeä alkaa riittämään.

Kaipaan miehen seuraa. Töiden jatkuessa vielä etelässä, me laitetaan lasten kanssa uutta kotia kuntoon. Ja ikävöidään (ja lapset kiukuttelee).
Tiedoksi siis että seura on tervetullutta! Vaikka vähän pidemmäksikin aikaa.

Jouluksi koko perhe samaan asuntoon. Onneksi on viikonloput. 

maanantai 19. marraskuuta 2012

Hetki keskellä muuttokaaosta



Oikeesti tänään en ole tehnyt mitään. Pitäis tehdä.
Ensimmäinen vuorokausi ilman vieraita. Huomenna saadaan niitä lisää :).
Ainoastaan keittiö on laitettu. Tänään aion laittaa lastenhuoneen, vessan, kylppärin ja saunan. Vähän kerrallaan.

Nyt ruoka uuniin ja reippausvaihde päälle. 

sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Onni on tässä ja nyt



Mitä jos on liian onnellinen saadakseen unta?
Vaikka edessä on autoton yh-kuukausi miehen vielä jatkaessa töitä etelässä, niin silti elo tuntuu mukavalta. Ainakin vielä ;). Ja onhan koko perhe koossa viikonloppuisin.
Lähimmät ystävät löytyy 11km päästä ja iso joukko 30km:n säteeltä.
On luvassa useammat pikkujoulut, synttärit, valmistujaiset, jouluvalmisteluita ja kodinlaittoa. Yökyläilyjäkin on sovittu vaikka millä mitalla, vaikka nyt asutaankin näin lähellä toisia.

Viimeksi reilu viis vuotta sitten asuttiin näin lähellä toisiamme. Eikä tällä kokoonpanolla olla asuttu koskaan ihan näin lähellä toisiamme. Osan kanssa ollaan oltu kämppiksiä.
On outoa ja ihanaa, kun voi viipyä myöhään kun koti on niin lähellä, taikka vain piipahtaa päiväkahvilla. Viettää saunailtoja ja viikonloppuja.

Täällä on vielä toisten tavaroita niin ei saatu kovin paljoa aikaseksi tänään. Huomenna toivottavasti talo tyhjenee ja täyttyy omista huonekaluista.

Tällä hetkellä onni on niiden pienten asioiden lisäksi myös suuria asioita. Äärettömän suuria.
Mitään niistä ei voi rahassa mitata.

perjantai 16. marraskuuta 2012

Kiva pakata kun yks 1v7kk päätti jättää vaipan kokonaan pois. Just nyt.
Äskenkin ihmettelin et mitä se tekee... laitto vessapaperia kasan lattialle ja pissas sen päälle :D säästypä multa vaiva! 
Muutamat oon jo tänään pyyhkiny lattialta.
On se helppoa kun on mekko päällä ;)

torstai 15. marraskuuta 2012

Naapurit helpottaa lähtemistä.. :p



Lastenhuone ja osa muusta asunnosta tyhjänä. 22 banaanilaatikkoa, 7 jätesäkkiä, muutama muovipussi. Siinä tämän hetken pakkaussaldo.

Viime yönä soitin naapuriin kissalanpojat rauhottamaan 2vrk:n rankasta bailaamisesta johtuvaa parin tunnin tappelua. Alko jo äänistä päätellen tavarat lentelee rajusti ja kuulosti kivalta kun jotain särky väliin lattialle. Nuorempi heräs siihen.
Onneks en mennyt itse soittelee ovikelloa yöllä. Ne nimittäin sai aikamoisen painin aikaan poliisipartioidenkin kanssa.

keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Viime viikon pakkasia

















Kuvat viime viikon kauniilta pakkaspäiviltä.
Sain nukkua pidempään ja ystäväni katsoi kaikkien lasten perään.
Herättyäni lapset olivat pihalla osittain lainavaatteissa. Nappasin nopeasti yövaatteiden päälle takin ja laitoin kengät jalkaan ja painelin pihalle kuvaamaan.
Ulkona oli niin kaunista. Luonto täynnä miljardeja timantteja.

N sai vekin silmäkulmaansa sohvalla hyppelystä kielloista ja varoituksista huolimatta. Serkkupojat vauhdissa... Onneksi sohvankulma ei osunut silmään.