tiistai 30. lokakuuta 2012

Jäähyväiset syksylle


























Kuvia maanantailta. Aamulta.
Uimareiden kausi jatkuu läpi vuoden. Teki mieli itsekin pulahtaa pehmeän näköiseen veteen.
Tuolla pitäis käydä vielä kuvaamassa lapsia.

Tänne tulee ikävä.

Ps. Huomenna tai torstaina lasten kanssa nokka kohti pirkanmaata ja ystäväperhettä.

:)





Viikonloppuna oli jotenkin ihan epätodellinen olo kun ympärillä oli täys talvi.
Juhlien järjestäminen oli mukavaa ja juhlat vielä hauskemmat. Jopa siivoaminen sujuu lauleskellen kun sen jälkeen on tiedossa naamiaiset.
Jos ennen olenkin ollut aina vähän etuajassa nautiskelemassa talvi-, joulu-,kesätunnelmista, niin nyt en kyllä ole vielä sisäistänyt ollenkaan talven tuloa. Jumituin kai ikuiseen syksyyn. Vasta eilen ja tänään on hiipinyt mukava talvinen fiilis tännekin.
Huurteiset puut on niin kauniita.

Tänään on ollut mukava päivä selän jumittumisesta huolimatta.
En meinannut päästä sängystä ylös aamulla ja yöllä oli hankala etsiä asentoa missä sais unta. Mies on ollut päivän pois töistä. Siivonnut, hieronut ja käynyt kaupassa. Vaippojakaan mun ei ole tarvinut vaihtaa.

Tuntuu ihan viikonlopulta.
Lämmintä juomista, lastenohjelmia ja sm-liigaa. Pitkiä päiväunia ja junaradan rakentelua. Asuntojen katselua.
Eilinen sairaalareissu oli positiivinen. Saan taas alkaa juoksemaan. Pian voin saada jopa lenkkikavereita.
Tekis mieli vain hymyillä!

maanantai 29. lokakuuta 2012

Haikean onnellinen olo


Aamulla pääsin käymään yksin rannassa.
Meri oli ruvennut jäätymään. Kurkkua kuristi. Jää ritisi ja liikkui hitaasti. Meri oli kuin levossa, rauhoittuneena odottamaan talvea.
Tänään minullekin saapui talvi.

Niin paljon kuin olenkin halunnut muuttaa, asioiden saama yht'äkkinen nopeus saa olon oudoksi.
Minä viihdyn täällä kuitenkin, mutta haluan lähemmäksi kaikkia ystäviä.
Viikonloppu oli onnellinen ja hauska. Huomattiin, miten paljon me tarvimmekaan toisiamme. Arkeen ja juhlaan.

perjantai 26. lokakuuta 2012

Lehtiä





















Seuraavalla kerralla otan itsellenikin mukaan talvivaatteet. Kenkiä myöten.
Rakastetaan lasten kans noita valtavia lehtikasoja ja lehtien peittämää maata. Luonto on kauneimmillaan. Oikeastaan en keksi hetkeä milloin se ei olis kaunis.

Tartuin pitkästä aikaa lankoihin ja virkkuukoukkuun. Viime vuonna neuloin a-nanan ohjeella muutaman Huhuu-pöllöpipon.
Sitä ennen tein pipoja vain virkkaamalla.
Veljelle on tulossa yks pipo kun edellinen on suosion saaneena lähtenyt kiertoon eikä kukaan kai tiedä kenellä se nykyisin on. Sen pipon voisin ottaa itsellenikin takaisin. Sammaleen värinen löysä hippiäispipo. Opetin nyt myös veljen virkkaamaan ja hän saikin eilen valmiiksi komeen pipon joka lämmittää varmasti kovimmissakin pakkasissa.
Kuvissa näkyvistä langoista teen pipot lapsille.

Meillä oli opiskeluaikoina ystävien kans kunnon pipotehtailu pystyssä. Herättelen sitä henkiin taas. Toivottavasti saatais myös jotain aikaan myös sitten kun muutetaan ja asutaan taas lähempänä toisia.

Tässä vieressä on ihana lankakauppa. Viettäisin siellä joka päivä tuntitolkulla, ja voisin raahata säkeittäin sieltä lankoja ja puikkoja kotiin. Tosin niiitä lankoja on nytkin pussitolkulla kaapissa. Pitäis keksiä jotain tekemistä niille ja neuloa ne ensin pois.

Illalla startataan auto ekaa kertaa I:n syntymän jälkeen kahdestaan miehen kans. Toinen kerta N:n syntymän jälkeen.
Lapsivapaa viikonloppu pirkanmaalla kutsuu. Ystäviä, naamiaiset ja toivottavasti hyvät yöunet.
Sisko avomiehensä kans tulee tänne hoitaa noita vekaroita. KIITOS <3 ootte ihania!

Naapurit valvottaa... Syksy on kaivanut esiin jotain ihmetyyppejä taas.

Hei ja kiva kun tänne on eksynyt uusia lukijoita. Tervetuloa! :)