perjantai 3. elokuuta 2012





En edes aio valehdella etten tiennyt itkeäkö vai nauraa... En itkenyt, mutta en nauranutkaan. Nauru oli just tuolla hetkellä ehkä vähiten mielessä. Nuorempi veti komeudessaan vertoja isoveljelleen. Mua niin raivostutti!
Nyt voi jo pieni hymynkare nousta suupieleen tuota miettiessä, mutta ei enempää.
Tunti tuosta niin käsilaukku oli levitetty uudelleen.

4 kommenttia:

  1. Ohhoh! Miksi ihmeessä äitien laukut kiinnostaa aina lapsia?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sanoppa muuta! Kyllä mua otti päästä. Ja ei menny kauaa ku olivat taas sen kimpussa..

      Poista
  2. Nii ja koiriaki kiinnostaa käsilaukut. Ainaki Muru aina käy tonkimassa mun laukun sisällön. Onneks se ei oo viel tehny mitään tollasta tuhoa ku teijän sankarit! ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo oota sitä päivää ;). Kivoja tuholaisia mulla. Oli KAIKKI purkit avannu mitä löysi. Argh!

      Poista

Kommentit piristävät, kiitos! :)