lauantai 9. helmikuuta 2013

Lastenleikkiä ja ihania ystäviä






Kortin takana lukee että ostettu sairaalasta ennen I:n synnytystä. Samanlainen Pikku Myy kuin meidän omakin.

Täällä on matot rullalla, sohvatyynyt lattialla ja joka paikka hyrskynmyrskyn.

Ystäväperhe tuli pitkästä aikaa kylään nyt kun kummallakin perheellä on kaikki terveinä. Kuukausi taitaa olla viime vierailusta vaikka välimatkaa on vain 11km.
Tein taas knekkistä ja samalla ruokaa koko porukalle.
Onni on ystävät. Päivä joka alkaa huonosti, mutta muuttuu hyväksi.

Otin lapset samalla meille hoitoon ja päästin toiset kahdestaan viettää aikaa.
Nyt on pistetty mielikuvitus ja muisti peliin ja leikitty urakalla.

Karhu nukkuu
Aarteen piilotus
Piiri pieni pyörii
Ketun ruoka-aika
Elefanttimarssi
Satuja
Matkimisleikkejä
Turhia hiljentymisleikkiyrityksiä :)
Piilosta
Hippaa

Nuorin lapsista on 1,5v ja vanhin 4v. Rakastan niin seurata noiden leikkejä.
Pakko lisätä vielä nämä kuvat. Mun sydän suli!



Tangle Teezer ja nuo kaks pientä ipanaa. I harjaa A:n hiuksia. On harjannut jo ties kuinka kauan. Toinen rauhassa nautiskellen istuu ja toinen tomerana harjaa.
Alemmassa kuvassa näkyykin sitten muun porukan vireystilaa :P.
Salaman kans tuli parempiakin kuvia, mutta turhan selviä tänne laitettavaksi toisten lapsista vaikka varmaan noistakin voi tunnistaa jos lapset tuntee. Ja kaikki lattialla olevat muruset ja muut hyppi silmille paremmista kuvista ;).

Nyt iltapuurolle.

perjantai 8. helmikuuta 2013

Perjantai











Olkkari on saanut uusia tuulia sisustukseen pari viikkoa sitten. Lasten sählymaalit, jotka viihtyy näköjään ennemmin täällä kuin lastenhuoneessa. I on maalissa ja isoveli tuulettelee sisään menneitä maaleja. Ja väliin niihin potkitaan jalkapalloa kummeilta saadut jalkapallosukat jaloissa.
En malta odottaa lumen sulamista ja sitä että koko perheellä (ja myös ystävien kans) kirmataan kohti vihreitä kenttiä jalkapallon ja rugby-pallon kans. Niitä hyviä puolia lasten kasvamisessa.

Tänään ei äidin tarvinut tyhjentää astianpesukonetta. Kiitos pienten apureiden. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla mietin, kun tein ruokaa ja lapset pysyi poissa tieltä. Kaikki meni oikeille paikoilleen.

Jes, mun yrtit on vielä hengissä ja jopa kasvaa! Oi tätä onnen määrää. Kevättä odotellessa!

Kokeilin ensimmäistä kertaa soijarouhetta jauhelihan sijaan. Hyvin uppos!
Jälkkäriksi napsin muutaman merkkarin ja lapsille annoin paahdettuja auringonkukansiemeniä. Reilu.
12 merkkarin jälkeen vaihdoin itsekin siemeniin.

Lumen tuloa ei voi estää. Hyvä kun näkee tien toisen puolen puita välillä kun lunta tulee taivaan täydeltä.
Eilen kolasin pihan ja tänään taitaa olla miehen vuoro. Mun jalat ei toimi tänään yhtään ylimääräisiä.
Alkaa riittämään tämä harmaus ja ikuiset pilviverhot auringon edessä.

Nyt venyttelyä ja leffa. Kunhan mies tulee töistä niin kauppareissu kutsuu. Jääkaappi huutaa melkein ei oota.
Viikonloppuna Asta-messuille. Mies on siellä koko viikonlopun firman pisteessä.

Ihanaa viikonloppua!

tiistai 5. helmikuuta 2013

Ihana normaali tiistai








Tiistai.

Yrttipurkeissa näkyy elonmerkkejä.
Dvd:ltä joogaa for dummies ;).
Penikat on vaivannut lauantain lenkkireissun jälkeen. Kiitos jo loppuunajettujen lenkkareiden. Ois aika ostaa uudet. Luin vinkkinä nostaa jalat vartiksi kohti kattoa. Auttoi ainakin mulla eilen.

Rugby-treenit illalla! Se on täydellistä treeniä. Hauskaa!! jossa ei huomaa ajankulua ollenkaan. Rankkaa täysillä painamista, mutta ei tylsää tai vakavaa.
Sen jälkeen saunomaan reeeenikaverin kans.
Mitään parempaa tapaa viettää omaa aikaa en keksi.

Gluteenittomien leipäohjeiden selausta ja testausta. Siskon keliakia saa mut täyttämään kaappeja uusilla jauhoilla. Kilpirauhasen vajaatoimintaan jossain suositellaan ruokavalioksi gluteenitonta. Voisin ehkä testata.

Joka kauppareissulta mukaan tarttuu siemeniä ja muita hyviä. Varsinkin nuorempi lapsista napsis niitä koko ajan (paahdetut auringonkukansiemenet, nam!).
Jossain vaiheessa pienen hetken aikaa rahkan syönti tökki ja kyllästytti. Nyt siihen on taas himo.
Karkkia ei enää tee mieli ja jos sitä syö, suussa maistuu vain sokeri ja olo on huono. Herkuttelusta seuraa seuraavan päivän turvotus.

Mistä tietää että on aika lähteä ulos? Eikä meillä ole enää vauvaa... Siitä kun ihmettelee hiljaisuutta ja löytää tytön 1v10kk lähes lähtövalmiina ulos.
"Ei taa auttaa!" <3 Voi vauva.
Ja kertoo niin paljon tuosta pikkulikasta. Pukis isoveljensäkin jos pystyis.

Aina välillä siihen havahtuu, että niin ne vain kasvaa.
Kun aamulla ei välttämättä tarvi pukea lapsia kun ne pukee itse.
Ei ole ketään ketä syöttää. Ei tosin ole ollut pitkään aikaan koska tyttö ei antanut ikinä syöttää mitään. On enemmän aikaa omille jutuille koska lapset viihtyy omassa huoneessa leikkien ja lukien.
Rattaille ei ole enää paljon käyttöä. I tarvii niitä liikkuessa vain päiväunien aikaan.
Samalla haikeaa ja ihanaa. Helpottunut olo ja joskus päätään esiin nostava vauvakuume käsi kädessä.
Mutta näin on hyvä. Nyt. Koulujutut mielessä.

maanantai 4. helmikuuta 2013

"Meil on metsässä nuotiopiiri"









Kotipaikkaan tutustumista.
Kyllä tää on hieno paikka! En malta odottaa kevättä ja kesää.
Lähtö venyi aika myöhäiseen mutta lopulta päästiin lähtemään retkelle.
Nuotiopaikoille pääsi hyvin tallattuja polkuja ja siltaa pitkin. Ilman taskulamppuja jätettiin kuitenkin kotimatka pimeässä metsässä väliin ja oikaistiin jäätä pitkin.
Täällä tuntuu olevan paljon tekemistä lapsiperheelle ja muutenkin.

Miten voi olla että koko talosta ei löydy yhtä ainoaa reppua?! Olis nimittäin aika paljon mukavampi retkillä kuin muovipussi.

Ala-asteella laulettiin paljon näitä:

Puolalainen nuotiolaulu

Meill' on metsässä nuotiopiiri, missä kuusten kuiske soi.
Kipunat kohti tähtiä kiirii, lähipuutkin punervoi.
Ja me muistain sankariaikaa, sadun tenhon tunnemme taikaa,
kun laulumme yön yli kiirii j akun hongat huminoi.
Tuli leiskuen nuolevi puuta, hämy verhoo metsän, maan.
Jutut kuulemme, huudot, ei muuta, sydän syttyy tuntemaan.
Ja me muistain...
Ja kun himmenee hiipuva hiillos ja kun lankee lauha yö,
viime laulussa harras soi kiitos, Pyhän Yrjön kutsuu työ.
Ja me muistain...


Iltanuotiolla

Tänne polkumme johtaa, luokse iltanuotion.
sadun piirin ken kohtaa, tuntee metsän kaipion.
Tuli räiskyy nuotiossa, savu hiljaa leijailee
ja nyt illan tummetessa, metsä meille kuiskailee.
Hämy hiipii ja saapuu taikahetki leiriyön.
Sävel kiirii ja haipuu taakse jylhän korpivyön.
Tuli räiskyy nuotiossa...
Hetki kauneinkin päättyy, tuli sammuu, hiiltyy pois.
Retki nuoruuden säilyy, kuin se unta ollut ois.
Tuli räiskyy...
(sävel ja sanat: Martti Piha)

Täältä laulunsanat. Googlella laulujen nimillä. 

sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Lauantai

















Eilen ulkoiltiin koko perheellä. Sitäkin kerkeää liian vähän tekemään. Tekemään koko perheellä jotain kivaa.
Ruoaksi tein kalakeittoa ja haaveilin laskiaispullista :D.
Illalla käytiin tunnin lenkillä miehen kanssa heti Putouksen jälkeen. Aamulla tajusin unohtaneeni venytellä sen jälkeen.

Nyt eväät reppuun ja kohti ulkoilusaaria. Retkeilemään.

Kuvat on muuten otettu Samsungin DV300 -pokkarilla. Ihanan helppo kuljettaa vaikka taskussa. Seuraavan kerran otan sen mukaan lenkille. Oli niin hienot maisemat!

Ps.



lauantai 2. helmikuuta 2013

Leipiä ja lenkkisuunnitelmia




Vuokaleipää ja Kalastajan vaimon ohjeella knekkistä. Niin hyviä kumpikin! Ja minä kun suunnittelin viljatonta ruokavalioa hetkeksi...
Vielä lämpimänä voita ja juustoa päälle niin vie kielen mennessään.
Lapsetkin tyhjensi leipäkoria hyvää vauhtia ja mies on vähän epäileväinen tuon siemenmäärän takia ;).

Vuokaleivän ohjeen otin päästä sen jälkeen kun hetken tutkin netin ohjeita ja mietin mitä tekisin.
Nesteenä käytin vihreää teetä.
Hajoaa kuitenkin aika helposti niin mietin auttaiskohan ens kerralla psyllium..?
Knekkikset tein muuten ohjeen mukaan mutta kauroina käytin pelkästään Elovenan kuituista kaurahiutaletta (täysjyväkaurahiutale ja kauralese).

Piti lähteä miehen kans lenkille tänään, mutta tuo otti ja nukahti jo ennen puoli kahdeksaa. Kroppa huutais juoksemaan. Jospa sen sais aamulla houkuteltua hölkkäilemään tai joudun menemään yksin.

Onni on miehen siivoama talo (siistimpää kuin mun siivoamana) ja tuore leipä (parempaa kuin miehen tekemänä ;)).

En muista milloin viimeksi olis ollut päivä kun varpaita ja sormia ei palele eikä ne oo umpijäässä. Tänään se päivä tuli. Mikä lie syy, mutta mua ei haittaa. Tää on ihanaa!

Nyt nukkumaan. Meni jo liian myöhäseen. Taas.

perjantai 1. helmikuuta 2013




Täällä leivotaan. Päästä vedetyillä ohjeilla vuokaleipää ja Knekkistä Kalastajan vaimon ohjeella.
Toivottavasti onnistuu hyvin!