Se kulkee suvussa

Innostus kuvaamiseen.
Haaveilen jokaisen suvun kuvausta rakastavan kuvauspotreteista. Kuvaaja kuvaajana ja kuvattavana. Meniköhän oikein. Mentäis varmaan mettään montaki kertaa... tai lintutornille.

Sain itse oman ekan kameran syntymäpäivälahjaksi ala-asteella. 10-11 -vuotiaana. Filmikamera. Edelleen löytyy rullia joita ei ole teetetty.
Oma lapsi aloittaa näköjään vähän aiemmin. Vähän väliä näen N:n kamera kädessä. Aina kun löytää sen jostakin lipaston päältä.

En oo kuvauksen teknisestä puolesta niinkään kiinnostunut, vaan kuvaan fiilispohjalta olkoon ne millä asetuksilla otettuja vaan. Säätää osaan jonkun verran ja ne oon oppinut ihan vain kokeilemalla. Automaattiasetuksia käytän harvoin.
En myöskään oikeastaan koskaan asettele mitään erikseen kuviin. Otan kuvia arkisinkin koko ajan ja asioista jotka ilahduttaa ja jotka haluan muistaa.

Tykkään kun on joku toinenkin joka kuvaa tätä arkea. Ihan eri vinkkelistä. Aika monta kuvaa tuolla pikkukameralla onkin pienestä suusta ja pikkusiskon poseerauksista. Niillä on ihan selvä roolijako näemmä.
Hauskaa päästä näkemään tätä eloa lapsen silmin. Mihin se lapsi kiinnittää huomion ja mitkä kokee kuvaamisen arvoisiksi.

Lenkkipolkuja ja lääkintähommia

Täällä on mielettömän kauniit ja hienot lenkkipolut! Noista maisemista tuun ottamaan vielä satoja kuvia.
Oon myyty ja alun pk-seudun ikävä on vähän laantunut. Tykkään tästä paikasta koko ajan enemmän.
Tihkusateessa harmaana talvipäivänäkin niin kaunis kaupunki. Lenkillä ollessa ei maailman harmautta niin ajatellut, mutta kuvia katsellessa tajusin kunnolla kuinka vähän aurinko onkaan paistanut monen kuukauden aikana. Siitä huolimatta huomaa että kevättä kohti mennään. Ihanaa!

Tänään laitettiin pojan kanssa ruokaa yhdessä. Tuli yhtäkkiä niin äärettömän onnellinen olo. Välillä väsyttävää, mutta arvokasta arkea. Yhteistä tekemistä, pieniä koko ajan kasvavia apulaisia. Pikkusisko nukkui päiväunia itulootassa olohuoneessa ja kävin välillä kurkkimassa sitä kun oli niin sulonen.
Pienenä itulootassa nukkuminen ystävän kanssa yökyläillessä oli ihan parasta. Joskus joulukuusen valot loisti nurkasta ja tuoksu täytti koko talon. Kuusen mukana salamatkustaneen kotisirkat siritti. Niitä sanottiin tulevan onnellisiin koteihin.
Jo pedin tekeminen oli hauskaa. Voispa palata hetkeksi niihin hetkiin.

Yli viikko sairastuvan pitoa.
Ensin oli mies kipeänä. Sitten sairastui poika ja sen jälkeen tyttö. Tyttö on jo terve mutta poika ei. Päivystysreissulta saldona kurkunpääntulehdus ja sydämessä sivuääniä. Happisaturaatiokin saatiin nousemaan 97:n avaavan lääkkeen jälkeen.
Yö ja tämä päivä on ollut parempia.
Vastahan me kerettiin melkein 2vkoa olla terveinä.

Ps. Onnelliseen oloon vaikuttaa myös yks täydellisen höpsähtänyt (lue: rakastunut) ystävä ja jännä elämäntilanne. Superonnellinen!

Kuinka hyvin kaikki on kuitenkin. Monta asiaa joista olla kiitollinen.

Arkikuvia uudesta vinkkelistä

Kamera käsissään on heilunut tällä kertaa N 3v 3kk. Pikkupokkarin uskaltaakin antaa noille, toisin kuin järkkäriä. Joskus tosin oon silläkin antanut kuvata mutta oon saanut olla koko ajan vierellä vahtimassa.
Ensimmäiset neljä kuvaa on kuvaajan salareissulta. Huomasin vasta jälkeenpäin nuo hauskat  pikkusiskon poseerauskuvat. Kun olis voinut olla kärpäsenä katossa.

Viimeisin kuva on keittiöjakkaran päältä otettu.

Ps. Jalkakuvien ottaminen alkaa jo pienestä :P

Kun olin 18-vuotias...

:D maalla on mukavaa. Maalarit töissä.

Sain Aniirilta iän. :)

Kun olin 18-vuotias… 

Asuin: Asuin Seinäjoella tyttöjen kanssa ja meillä oli maailman paras ystäväporukka.

Olin: Onnellinen ystävistä, todella harvoin kotikotona ja viikonloput serkkulassa hetjärvellä. 
Väliin masentunut ja luultavasti kilpirauhasongelmat alkoi jo vähän tuota aiemmin.

Ajoin: jalkapelillä. Kaverin autolla. Äitin autolla jos sain sen joskus mukaani. Pyörällä. 

Pelkäsin: nukkua ovi auki, paniikkikohtauksia, piikkejä, hammaslääkäreitä ja sairaaloita. Ystävään liittyviä juttuja.

Työskentelin: Naisvoimistelijoissa lasten jumppaohjaajana.

Halusin olla: vanhana pitkähiuksinen hippimummo omassa siirtolapuutarhamökissä jossa sois reggae ja mulla ois ainaki koira. Tanssisin ja hoitaisin mun rikasta puutarhaa. Eikä ois huolenhäivää. Järjestäisin juhlia ja illanviettoja ystäville.
Halusin olla huolettomampi.


Nyt olen: 24-vuotias vielä hetken.

Olen: Nainen, äiti, vaimo, ystävä.. Kotiäiti. Haaveilen koulusta ja siitä että löytäisin ammatin jossa viihtyisin.

Ajan: meiän rouskulla jonku merkkiä en ikinä muista. Vanha se on enkä tykkää siitä yhtään. Mutta eteenpäin pääsee :).

Pelkään: menettämistä. Asioita joita en tähän kirjoita.

Työskentelen: kotona. Haluaisin oman yrityksen tai tehdä töitä pienessä yrityksessä. 

Haluan: antaa lapsille tasapainoisen ja onnellisen elämän niin kauan kuin se on meistä kiinni. Elää terveellisesti. Antaa lapsille hyvän pohjan terveellisiin  ja hyviin elämäntapoihin ja elää siis myös itse niin. 
Haluan myös palavasti ulkomaille vaikka asumaan joskus. 

(Tykkää niin saat iän.)

Minun ystäväni on kuin villasukka

"Minun ystäväni on kuin villasukka,joka talvella lämmittää.
Ja minun ystäväni on kuin niitynkukka
joka saa minut hymyilemään.
Ota kädestä kiinni tule kanssani rantaan,
vien sinut katsomaan,
miten aurinko laskee puiden taakse
ja saa taivaan punertamaan.

Minä olen vielä pikkuinen ja siksi tahtoisin
oppia tään maailman paljon paremmin.
Ja kun mä sitten joskus olen aikuinen
niin toivon että oppimasta koskaan lakkaa en.

Minun ystäväni on kuin villasukka,
joka talvella lämmittää.
Ja minun ystäväni on kuin niitynkukka,
joka saa minut hymyilemäään
Ota kädestä kiinni,
tule kanssani rantaan,
vien sinut katsomaan,
miten aurinko laskee puiden taakse
ja saa taivaan punertamaan."

Ihanaa ystävänpäivää kaikille! ♥

Ps. Edelliset ystävänpäiväpostaukset löytyy täältä ja täältä ♥

Jalkakuvakollaasi täälläkin!

Minttu MAMI GO GO -blogista postas jalkakuvia ja sen jälkeen on myös muut osallistunut samaan. 

Minäkin kannan korten kekoon koska noita jalkakuvia on muutama koneella. Kaikki ei ole tallessa ja osa piti karsia. Ja osa on jo blogissa mitä tästä ei löydy. 

Hauska "haaste"! :) Huomasinpa kuitenkin että jos lapset on mukana niin jalkakuvia tulee vähemmän.

Kuvissa onkin sitten lasten jalkoja jne. :D

Suurin osa on parin vuoden ajalta, mutta löysin myös muutaman harvan säästyneen jotka on 5-7 vuotta vanhoja. 

Kesäisin voisin kulkea pelkästään avojaloin. Autoakin tykkäisin ajaa varpasilleen.

Yhtäkään korkkarijalkakuvaa en löytänyt, vaikka niitä käytän kesät-talvet. Melkein talvella enemmän.

Kuvia selaillessa huomasin että mulla on tapana ottaa muitakin samanlaisia kuvia. Rattaita työntäessä. Varjokuvia. Tietty ikkuna ja siitä näkyvä näkymä eri aikoina. Keittiön ikkunanlauta. Jne.

Tässä vierähtikin hetki. Nyt äkkiä kauppaan ja ruokaa tekemään. Mun on pakko siivotakin ennen treenejä. Mies kuuumeessa ja vissiin potee sitä miesflunssaa... Soittelee yläkerrasta ja juoksuttaa mua. 

Jos olisin itse tosi sairaana niin mies olis töissä ja mun ei todellakaan olis mahis makoilla sängyssä.

                                                                 ;) Äitiyden ihania etuja.....

Onneks pääsen tänään saunomaan naisten kans. 

Ps. Toivottavasti jotku kuvat ei tullut useampaan kertaan.

Hitaat ja venähtävät aamut

Vanhempi lapsista nukahti eilen pitkän päivän jälkeen autoon kello 19.
Kyläilyjä ja messuilua 11h takana.
Menin nukuttamaan nuorempaa kahdeksan jälkeen ja olin nukahtanut itsekin jo ennen yhdeksää.
Kolmelta heräsin riisumaan päivävaatteet ja jatkoin unia.
Aamulla vanhempi heräs kahdeksalta ja me perästä. Mies oli jo lähtenyt töihin.
Alakerrassa lastenohjelmia ja aamupalaa. Leikkejä. Akkarin lukemista.
Torkahdin lasten viereen kesken lastenohjelmien.
Ei käynnisty tämä päivä sitten millään. Onneksi jääkaapissa on ruoka valmiina.

Oon edelleen yövaatteissa. Pihalla oleva kirkkaus ja vastasatanut lumi houkuttelis ja siivotakin vois.
Pitäis käydä lenkillä tänään. Vaikka lasten kanssa. Huomenna on onneksi treenit.

Kyllä tää tästä :).