Viikko!

google.fi

Sitten mulla on vapaailta kera systerin ja tiedossa on jotain ihan täydellistä arkipakoilua.
Voisinpa kuvitella että saan ajatukseni kotoa irti täysin ja ilman ongelmia. Huhtikuussa ostettu synttärilahja "avataan" tiistaina, tasan viikon päästä.

"Rah, rah, ah, ah, ah
Roma, roma, maGaga, ooh la la"
"So hold your head up, girl and you you'll go far "

Keltainen

Viime viikolla käytiin päivystysreissun jälkeen ikealla syömässä. Mies innostui ja osti leikkihuoneeseen automaton ja olohuoneeseen myös uuden maton. Tällä kertaa multa ei kyselty mitään... joskus näin päin. Tosin leikkimaton neuvottelin kivempaan versioon ;). Epäilevänä mietin josko tuo toinen matto sopii meille, mutta hyvinhän tuo näyttää sopivan.

Viikonloppuna uitiin ja pidettiin herkkupäivä.
Härmä oli äärettömän hienoa katseltavaa. Mielettömiä maisemia ja hetkiä. Kaunis suomi ja pohjanmaa.
Metsästin kaupoista tarroja, tarravihkoja ja pöntönsupistajan... Mutta ei mee jakeluun tuolle vanhemmalle sankarille, että se on pönttö mihin lorotella, ei lattia. Ja tuntuu että se tekee sen tahalleen. Argh! Ehkä meillä odotetaan vielä hetki. Jospa nuo sitten sais molemmat jätettyä samaan syssyyn vaipat pois.
Jääkaappi oli huomaamatta ottanut ja hajonnut. Heitin kaksi kassillista ruokia roskiin. Nyt odottelen että pari tuntia on mennyt ja saan laittaa uuden jääkaapin päälle.

Tällä hetkellä nuorempi sairastaa. Flunssa valvottaa öisinkin. Paras paikka olis syli ja sielläkin kiukuttaa. Tämän päivän lauluja on nämä: Känkkäränkkä ja Karhunpoika sairastaa.

"Karhunpoika sairastaa, häntä hellikäämme. 
Lääkkehillä hoidelkaa Nalleystäväämme. 
Maito tuore lämpöinen hyväks olla voisi. 
Vehnäkorppu valkoinen ehkä avun toisi. 

Patjaksensa parahin matto levitellään, 
Peitteheksi toinenkin kääritähän hellään. 
Laulu kaunis lauletaan univirreksensä, 
Itse käymme uinumaan hänen vierellensä. 

Vahtikoira vartio uskollisna meitä, 
Kunnes koittaa aamunkoi, hän ei meitä heitä. 
Uni paras lääke on, siitä nauttikaamme. 
Nalle-raukan kuntohon aamuksi jo saamme."


Uusille lukijoille sanon: lämpimästi tervetuloa :). Kiva kun tulit.

Ps. Mitähän joku on löytänyt mun blogista kun hakusanana on ollut "kotirouvat vieraissa" ?! :D
Tuskin ainakaan etsimäänsä :P.

Uintireissut jatkuu. Lapset viihtyivät monta tuntia rannalla. Viime kerralla nähtiin muuttolintuja ja rantakäärme. Nyt lähdetään viettämään päivää rannalle ja huomenna saaristovenereissulle.
Ihana kesä tuli takaisin.

Juuri kun minä valmistauduin 
haikeisiin hyvästeihin
ja kohotin kättäni
heiluttaakseni näkemiin

käännyit

ja tulit takaisin.
Kiedoit minut lämpimään syliisi
ja lupasit viipyä vielä hetken.

Voiko lintuauroja pyytää palaamaan?

Pohjoisen pappa kävi täällä alkuviikosta.

Auringon laskiessa

Käytiin alkuviikosta iltakävelyllä veneiden luona ja rannalla. Miten ilman merta voi selvitä? Mikään ei saa ajatuksia niin täydellisen rentoutuneeksi kuin meri ja sen läheisyys.

Unelma

Eilen illalla vietettiin mukava kuusituntinen ystävien luona vanhalla huvilalla.
Ihana paikka! Parhaat päivänsä nähnyt, mutta tunnelmaltaan juuri sellainen jonka meille joskus haluan. Täydellinen. Jossa kesä tuntuu loppumattomalta ja silloin pidetään ovet ja ikkunat auki yötä päivää. Valo tulvii ikkunoista ja kaikki on kaunista. Olisin voinut tutkia huvilaa ja piharakennuksia ikuisuuden. Sitä tunnelmaa. Siellä kesä olisi täydellinen.
Tosin juoksevan veden haluan sitten omaani ;).

En halua uutuutta kiiltävää persoonatonta taloa (ainakaan sellaista massataloa joita on lähes jokaisella). Haluan talon jolla on tarinoita kerrottavana. Talon jolla on sielu ja joka näyttää kodilta. En halua taloa joka jo rakennettaessa suunnitellaan myytäväksi. Haluan talon josta näkee kuinka sitä rakastetaan.
Jossa ei tarvi sanoa kenellekään: älä koske tai älä juokse. Jossa on hyviä piilopaikkoja ja monia majoja. Jonka parvekkeelta voi heitellä vesi-ilmapalloja.
Tiedän täsmälleen millaisen talon haluan, olen aina tiennyt.
Tosin mua houkuttelee myös kivitalo, betoni. Ekotalot. Viherkatot. Kattoviljelmät. Omavaraisuus ainakin jossain määrin.
Haluan lampaita, pari paimenkoiraa, vanhan pihan, lampolan, kanoja, ehkä hevosen. Ison kasvimaan.
Haluan oman verstaan jossa voi tehdä kaikkea puutöistä, taulujen malaamiseen, dreijaamiseen ja savenpolttoon, lasinpuhallukseen. Joka myös tulvis luonnonvaloa ja johon aina ehtiessäni karkaisin. Omaan maailmaani. Tekemään käsilläni jotain.
Järjestäisin isoja juhlia ystäville ja syyksi kelpais mikä vain. Istuttais iltaa aamuun asti ja noustais parin tunnin yöunilla hoitamaan lapsia. Elämässä ois myös niitä vaikeuksia, mutta myös taito yrittää päästä niiden läpi. Koti jonne jokainen tuntisi olevansa tervetullut. Tuntematonkin.

Minä sain elää lapsena osin tuollaisessa ympäristössä. Osin siksi, koska tuo perhe ei ollut biologinen perheeni, vaan parhaan ystäväni perhe. Minun toinen perheeni. Rakas perhe.
Talo oli vanha remontoitu pohjalaistalo, ihana ja boheemi. Ei ollut lampaita tai lasinpuhallusta, ei kanoja. Mutta juhlia, saunailtoja, taidetta seinillä ja tekeillä, yökyliä, puutarhakutsuja, aittaöitä, joulukuusen vierellä nukkumista itulootassa. Valoa tulviva koti, koiria, aikaisten aamujen lastenohjelmat peittojen alla, lautapelejä koko porukalla, teetä, reissuja Kilpisjärvelle ja muualle, uintireissuja meren rantaan koko päiväksi, paljon ystäviä, ihana iso puutarha, ulkosauna.
Oikeastaan koko ala-asteen asuin naapurissa. Viikonloppuisin yötkin. Ilman tuota, lapsuus ois kovin erilainen. Oon onnekas.