"Jos ja kun saahaan lapsia niin..."

".. ne leikkii vaan puuleluilla ja vaikka käpylehmillä. En kestä jos joka paikka on täynnä rikkinäisiä kertakäyttöleluja. Eikä lapset muutenkaan tarvi paljoa leluja."
Vai miten se meni?

Lastenhuone on vielä kesken. Kuten koko talo. Lelulaatikot (LAARIT) on vaan pään sisällä, pikkuveljelle lähtee tilaus kunhan sillä on aikaa väkertää niitä. Mattokin puuttuu. Ja kirjahylly.

Osa on vielä muuttolaatikoissakin. Tuli tässä iltasiivouksen aikana vaan mieleen että...
Tänä jouluna vaan pehmeitä paketteja? Ja antais osan leluista kiertoon.

"Äiti, voiko täällä olla susia?"

"Ne ulvoo näin: Ouuuu-uuuu!"

Metsään pujahdettuamme pulkasta kuului: "Apua!"
Mietin mielessäni että kunnon cityboy :P tuo poika. Sen jälkeen rupes puhua pälpättää susista ja muista eläimistä. Sanoin ettei näin pienellä metsäläntillä mitään susia oo. "Ouuu-uuu!" jatkui kuitenki.

Kaivoin sykemittarin naftaliinista. Viime kuussahan sain taas luvan liikkua.
Oi onnen pakahduttavaa tunnetta kun kiinnitin vyötä rintakehän ympärille ja kellon käteen!
Viimeisin suoritus oli 15.4.2012 reilu tunnin juoksulenkiltä. 8kk sitten. Mulla on niin ikävä sitä. Juoksua ja liikkumista. Kahvakuulailua.
Lumityöt ja pulkkailu 1h 32min 622kcal. Hyötyliikuntaa parhaimmillaan.

T tulee tänään työreissulta. Huominen vapaana ja viikon päästä kahden viikon joululoma.

Lumilinna me rakennettiin

Kylmään kesähuoneeseen tuo tähti lämpöä.
Rakennettiin lumilinna ja sytytettiin kynttilöitä hetkeksi valoa tuomaan.

"Lumilinna me rakennettiin,
Siellä kynttilä sytytettiin,
Ja se talvisen illan hämärään
Meitä valaisi säteillään.

Lumilinna me rakennettiin,
Siellä joulua odotettiin.
Sädekehässä liekin loistavan
Näimme taivaiden aukeavan.
Lumilinnassa taikaa joulun on,
Se on suuri ja tuntematon.
Lumihiutaleet kaikki kauniit nuo
Meille terveisen taivaasta tuo."

Jari Sillanpää - Lumilinna

Ihana Jartsa. Tulee niin mieleen nahalle tuoksuva työhuone, jossa täti kuunteli "Siltsua".

Lapsena hoilattiin kaveriporukalla Jarinkin kappaleita pitkin kyliä.

Lumilinnaa aina talvisin. 

"Äiti tuu meiän ralliauton kyytiin!"

Synttärit

Synttäreillä talossa juoksenteli 10 lasta joista vanhin oli 4v., kaks 3v. ja loput nuorempia. Voisin ottaa useamminkin tuon tenavalauman tänne.
Tulevan viikonlopun pikkujouluista oli tarkoitus tulla lapsettomat, mutta näillä näkymin myös lapset otetaan mukaan jouluilemaan ja aikaistetaan juhlia muutamalla tunnilla.

En stressaillut tarjottavista ja ne jäikin synttäriaamuun kakkupohjaa lukuunottamatta.
Moni kakku päältä kaunis, mun kakku ei, mutta parempiin suihin katos hetkessä vaikka kokoakin oli.
Sen verran ruma se oli ettei yhtäkään kuvaa siitä löydy.
Lisäksi oli juustoton glögijuustokakku, hillottomia minitorttuja (hillon tilalla ranskanpastilleja), patonkeja, coktailpiirakoita ja sipsiä.
Lapset keskittyi hetken syömiseen, mutta muuten mennä vilistivät pitkin poikin. Ihmettelin vieraiden lähdettyä ihmeen siistiä leikkihuonetta ja koko taloa. Ei mennyt kuin hetki niin vähätkin sotkut oli siivottu.

Poika oli onnensa kukkuloilla. Unikaan ei tullut moneen tuntiin vieraiden lähdettyä. Ihaili omia korttejaan ja halus nukahtaa sohvalle.

Kummitäti edellisenä päivänä: N, mitä haluat synttärilahjaksi?
N: Mää sain jo synttärilahjan.

Isi keskiviikkoiltana: Nyt laitetaan vaatteet päälle ja lähetään lelukauppaan ostaa sulle lahja!
N: Mulla on jo lahja. Äiti anto mulle. (juoksee hakemaan pienen lahjan minkä annoin heti aamulla sängyssä.)

Siltikin lahjoja tuli. Kaikki autoaiheisia jostain kumman syystä ;).
Toinen oli niin onnellinen kaikesta. Eniten leikkikavereista.
Nyt onkin totuteltu taas tyhjempään kotiin.
Mieskin lähtee aamulla meidän nukkuessa etelään koko viikoksi.

Oon ollut pari päivää vähän vaisuna ja apeana. Tekis mieli vain tuijottaa ikkunasta ja olla hiljaa ja rauhassa.
Oon miettinyt tätä blogiakin. Mahdollista taukoa. Taukoa koko nettimaailmasta. Keskittyis joulun ajan vain lapsiin ja perheeseen.

Uusien kirppiksien kiertelyä

Käytiin J:n kans tänään kiertämässä muutama paikallinen kirppis.
Löysin tuon pienen ihanan (juutalaisen Menora?) kynttelikön ja kaiversin enkelikellon kynttilöiden kantoja niin että sain siihen kynttilät.
Jalassa lukee Jerusalem.

Kirppikset oli pullollaan kaikkea jouluista ja me löydettiinkin sieltä yhtä ja toista jouluun.
Meille kotiutui olkipukki, messinkinen tuikkukippo, jälleen uus enkelikello (mun joulun lemppariesine), joulupöytäliina ja muuta kivaa.
Torimummo möi meille suut makeiksi ja tiimarin muuttomyynneistä lähti mukaan myös vaikka mitä puoleen hintaan. Mulla on vielä viikko aikaa käydä tyhjentämässä sieltä meille täydennystä askarteluvarastoihin.

Aamulla tiedossa lisää leipomista ja juhliin valmistautumista. Juhlitaan N:n kolmeveetä.
Vietiin N synttäripäivänä lelukauppaan. Lelumäärästä huumaantuneena poika juoksi kuin päätön kana pitkin kauppaa eikä osannut päättää mitä haluta.
Tunnin päästä kaupasta asteli ulos pieni poika itseään isomman pahvilaatikon kans. Siellä sisällä oli äidin mielestä maailman rumin ja isoin leluparkkitalo.
Kaupassa yritin saada poikaa innostumaan puisesta äidin silmää miellyttävämmästä (ja varmasti tylsemmästä) parkkitalosta laihoin tuloksin. Kotimatkalla koitin kovasti miettiä että tärkeintä on että lapsi on noin hirmuisen onnellinen. Esteettisyys on silloin sivuseikka.
:D Lasten leluista ja niiden ulkonäöstä voisin paasata vaikka kuinka paljon. Lelujen pitää olla kestäviä ja ilo silmälle.

Oon jo reilu tunnin tehnyt lähtöä nukkumaan. Rakastan iltojen tunnelmaa niin paljon ettei malttais nukkua tätä aikaa.

Toivottavasti keretään porukalla ulos ennen vieraiden tuloa. Tuolla on nimittäin mitä täydellisin keli lumileikkeihin! Mun tekis mieli nytkin mennä tuonne ulos.

6.12.

Itsenäisyyspäivä oli vieraita täynnä. Päivävieraita ja viikonloppuvieraita.
Laura Birnin kierrätysmekko oli upea!

Aamupäivällä kirppiksiä kiertelemään J:n kanssa kun miehet jää lasten kans kotiin. Ensin nukun pidempään, kun on miesten vuoro nousta lasten kans.

Pakkaspoika

Kolmevuotias

Niin se aika kuluu. Rakastan sua ipana. Kolme vee.



Ps. vihoviimenen kerta kun koitan saada mitään poseerauskuvia aikaan...

Raskas työ vaatii raskaat huvit

"Work hard, play hard" niinku mun au pair perheen äiti sano mulle.

Tää päivä oli Raskas.
Nyt saa tiskit jäädä pöydälle ja lumipestyt matot yhteen kasaan lattialle. Tämän päivän ulkoilut ei tuonut kovin energistä oloa, mutta sainpahan matot pestyä.
Mies siivos äsken pelistä tullessaan vähän onneksi olohuonetta.
Itkevän ja kiukuttelevan tytön vastaaminen puhelimeen oli näköjään kannattava homma. Sain tuliaisiksi suklaata. Tosin en enään onneksi pysty vetämään koko levyä. Kaks riviä riitti ;)

Neljäs luukku tänään avataan
mikä nyt nenään tuoksahtaa?
Siinä tuoksuu lämpö ja kaneli,
sehän on joulupipari.

Jäi leipomiset myöhemmäksi. Tänään ei irronnut mitään ylimääräistä.

Ps. Rakastan noita kuppeja! Harmittaa kun otin mukaani niitä vain nuo kaks kappaletta, kun ois useampi ollut tarjolla. Mistähän noita löytyis lisää?

Tämä päivä kuvina

Laitettiin aamusta parvekkeelle kaikki petivaatteista ja matoista sohvatyynyihin ja pehmoleluihin.
Ulkona oli kylmä, mutta niin kaunista että mentiin muutamaksi tunniksi pihalle.
Irroteltiin jäälyhtyjä sankoista ja käytiin pulkkailemassa.

Me oltais vielä jääty pidemmäksikin aikaa, mutta I itki täyttä huutoa. Koitti kai viestittää ettei tykkää kylmästä ja paksuista vaatteista. Ulvo minkä suusta lähti viimeiset puoli kilsaa kotiin pulkassaan. Ei suostunut kävelemään, enkä voinut kantaakaan. Sai siis ulvoa siellä pulkassa.

Tehtaan piippujen savut vaaleanpunaisina toi mieleen muumit. Taikurinhatun pilvet.
Rakastan näitä kelejä! Aurinko paistaa ja joka paikka kimmeltää.
Saan äärettömästi energiaa tuosta lumesta, pakkasesta ja auringonpaisteesta.
Tänään on siis saanut rastia jo pari viikkoa rästissä olleita asioita listasta.

Ulkoilun jälkeen tartuin imuriin ja moppiin ja jynssäsin koko talon.
Ruuaksi syötiin riisipuuroa.
Samalla kun puuro hautui sain raahattua kaikki loput muuttokamat kesähuoneesta kellariin. Ei tarvi paljon salilla käydä kun selkä vääränä roudaa ikivanhaa telkkaria portaita alas, puhumattakaan niistä jätesäkeistä, pahvilaatikoista ja tuplarattaista. Sitäkin voi alkaa kunnolla laittamaan.

Vasta iltapalalla ja lapsia laittaessa nukkumaan, maltoin istua alas. Oon niin mielissäni tästä energiasta ja normaaliolosta. Inhoan sitä väsynyttä ja mitäänsaamatonta oloa.

Mietin äsken saunasta tullessa että tällasta mun elämän pitää olla. Tämä tuntuu oikealta. Paljon tekemistä, illalla rauhoittuminen ja sauna lasten nukkuessa. Ei musta oo asumaan mihinkään kerrostaloluukkuun (paitsi joku Helsingin vanha keskusta-asunto kävis ;)). Tämä on ihanaa!

Ps. Piti laittaa vaan nämä kuvat ja mennä nukkumaan. Tulikin sitte päivä kuvina ja tekstinä :P

Niin ja vielä kolme neljä vuotta sitten Inhosin talvea.