Sateenkaaria

Toipumassa. Äitin uus pipo päässä.
Hox, ekaa kertaa pinnasängyssä.

Meillä on sairastettu. Ensin mulla oli megalomaaninen migreeni.
Se iski salakavalasti vuosien jälkeen voimia keränneenä. Voi pojat, luulin oikeesti kuolevani sinä päivänä! Ajattelin jo mieheni ja lapsieni tulevaisuutta ilman mua kun rohjotin AMMEESSA peiton ja tyynyn kanssa koittaen nukkua.
Istuin koneella ehkä minuutin jos sitäkään, ja aloin ihmettelemään "roskia silmissä". Koitin hieroa unihiekkaa pois ja hain lasit makuuhuoneen pöydältä jos ne ois auttanut. Joo ei. Pian silmissä vilisi ihan selviä sahalaitoja. Ei ei ei ei.. Olin yksin lapsien kans ja se, mitä vähiten toivoin kauniina aurinkoisena päivänä, oli joku migreeni.
Salamana kone kiinni ja pari pilleriä naamaan.
I alko olee jo väsynyt ja menin nukuttamaan sitä päiväunille. Kesken syöttämisen pomppasin sängystä ylös ja  kiidin vessaan.Onneksi I pienen itkun jälkeen nukahti ja jäin tervehtimään vessanpönttöä pimeään vessaan. Ei mitään muistikuvaa miten sain soitettua T:lle, että tulee salamana kotiin kun oon toimintakyvytön. Lamaantuneena istuin pimeessä vessassa (N katsoi dvd:tä ja I nukkui.. Kiiiitos!) kun T tuli ja toi mulle tyynyn ja peiton. Tein pesän kylmään ammeeseen ja "viihdyin" siellä oikeen "mukavasti" muutaman tunnin väliin nukkuenkin. (Ainoa paikka mikä oli tarpeeks pimeä TUONA AURINKOISENA KAUNIINA PÄIVÄNÄ! Mun tuuria..). No, onneks lapset pääs isin kaa nauttimaan ilmasta.
Ilta menikin sitten koomaillessa sohvalla ja oikeestaan sitä seuraavatkin päivät. Ei niinku mitään tolkkua koko hommassa.

Sunnuntai-iltana I:lle nousi kuume. 40+ kuume. Su-ma ja ma-ti nukuttiin tuskin ollenkaan. Lääkittiin ja tuuletettiin asuntoa että tytön olo paranis ja viilenis. Tiistaina tein reilu 7h reissun ensin aikasin aamulla päivystyksen kautta tk:hon ja sieltä lähetteellä Jorviin lastenpäivystyspoliklinikalle. Siellä pisteltiin ja kuvattiin ja imettiin limaa (Rs-virustesti oli negatiivinen.) ja muuta. kamalaa mistä I:hän tykkäs ihan sikana. Meinas revetä riemusta.. vai olikse raivosta.
Oisivat ottaneet osastollekin yön yli mut kun ei ollut mikään pakko niin mentiin kotiin.
Keskiviikkona palattiin aamupäivästä takas kontrolliin. Tulehdusarvot oli laskenut jonku verran ja tyttö näytti paremmalta niin kaikki oli ok. Lukuunottamatta jälkitautina tullutta korvatulehdusta johon saatiin antibiootit.
Mutta nyt alkaa olee jo terveemmässä kunnossa, mitä nyt rytmi on sekasi ihan totaalisesti.

Ps. I nukkuu ekaa kertaa omassa sängyssään. Pinnasänky saatiin kokeilumielessä ystäviltä. Saas nähdä miten käy.. ja loppuuko meidän perhepedissä nukkuminen tähän?! En oo ehkä vielä valmis.
Mutta. Pääsen siis ekaa kertaa nukkumaan T:n kainaloon I:n syntymän jälkeen :)). Ja toista kertaa N:n syntymän jälkeen. JIPPII! <3