" Ja tässä Ronja nyt oli, hän oli syöksynyt päätäpahkaa kevääseen. Kaikkialla hänen ympärillään oli niin ihanaa, se täytti hänet kokonaan ja hän huusi kuin lintu korkeasti ja kimeästi, kunnes hänen täytyi selittää Birkille. - Minun oli huudettava keväthuuto, muuten halkean. Kuuntele! Kuulet kai kevään!
He olivat hetken hiljaa ja kuuntelivat miten heidän metsässään vihersi ja suhisi ja mörisi ja lauloi ja lorisi. Kevään villi, raikas laulu kaikui kaikkialla, kaikissa puissa ja kaikissa vesissä ja kaikissa vehreissä pensaikoissa. - Minä oikein tunnen, miten talvi valuu yltäni, Ronja sanoi. - Pian olen niin kevyt, että voin lentää." - Astrid Lindgren, Ronja Ryövärintytär-
Jokainen kevät sitä on onnellinen lisääntyvästä valosta, mutta tuntuu että vielä enemmän tänä vuonna.
- Minä oikein tunnen, miten talvi valuu yltäni, Ronja sanoi. - Pian olen niin kevyt, että voin lentää.
Ostin vahvoja d-vitamiineja. Ahmin hedelmiä reilusti yli suositellun minimiannoksen päivässä.
Muumit piristävät seinää, kunnes keksin siihen jotain muuta. Janoan väriä ja energiaa tuovia asioita.
Kirjoitin kortin ystävälle kauas pidemmälle ehtineeseen kevääseen. Mielessä on postcrossingin aloittaminen uudelleen.
Olohuone sai oranssin maton ja haaveilen sohvaryhmän verhoilusta. Kangas on jo mietittynä, tai ainakin väri.
Liikaa huonekaluja tilaan nähden, mutta kestettävä on koska en halua luopua kovinkaan monesta tunnearvon takia.
Kouluun haku edessä. Mitä ja minne...
Tarvin pian reissun metsään. Pieni kevätvaellus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit piristävät, kiitos! :)