Kahden viikon takaisella reissulla käytiin siis treellä ja seinäjoella.
Kun on lähes koko kesän reissannut ja reissut on ollut ystäviä pullollaan, niin kotona olo takkuaa ja mietinkin miten me selvitään tästä sosiaalisen elämän puutteesta. Miks kaikki tärkeät asuu niin kaukana?

Lähdettiin reissuun keskiviikkona ja tultiin takas maanantaina. 5 yötä, 4 eri yöpaikkaa, 7 kyläilypaikkaa ja ihania koteja, 6 kirppistä, useamman käden sormilla laskettavat ystävät sekä mulla että kavereilla, n. 700 ajokm, hyviä uimarantoja ja paljon ostoksia kirppiksiltä.
Kiitokset Myyrälle ja Ridelle kuin myös Salgelle. <3
Jokaisessa paikassa ois halunnut viipyä kauemmin, mutta nyt tehtiin lyhyempiä kyläilyreissuja jokaiselle.
Oma auto jäi korjaukseen sjoelle ja otettiin kotimatkalle laina-auto.

Myös suojelusenkelit osoitti olemassaolonsa. Nukahdin kotimatkalla rattiin aika yllättäen ja heräsin vastaantulevien kaistalta. Ikinä ei ole kuolema ollut niin hiuskarvan varassa. En siis ollut lähtenyt väsyneenä ajamaan, vaan vireystila laski hieman alle 10min ennen nukahtamista.
En tiedä heräsinkö vastaantulevan rekan tööttäykseen vai kuinka nopeaa asiat kävi. Kun heräsin niin rekka oli niin lähellä, että jos laina-auton ohjaus ei olis niin yliyliherkkä niin meitä ei enään olis. Ennen kuin tajusinkaan niin olin tehnyt väistöliikkeen omalle kaistalle. Olisin voinut koskea kädellä sen rekan kylkeen hetken verran. Siinä olis mennyt kasaan moni muukin auto. Onneksi lapset nukku takapenkillä.
Hetken sen jälkeen ajelin suht rauhallisena ja soitin miehelle että mun olis pakko nukahtaa hetkeksi. Miehen kysyessä miksi, tajusin tilanteen kunnolla ja järkytys tuli hieman jälkijunassa. En muista millon viimeksi olisin itkenyt niin paljoa. Ohjasin auton sivuun ja rauhoituin hetken ennen kuin pystyin edes puhumaan.
Sää oli kaiken lisäksi sateinen ja harmaa.
En tiedä millon uskallan lähteä ilman miestä ajamaan taas pitkää matkaa.

Kaikesta huolimatta ihana reissu. Viikonloppuna lähdetään taas eteläpohjanmaalle. Koitan saada kodin kuntoon ja pyykkiä pestyä sitä ennen oikein urakalla. Koti on niinku pommin jäljiltä eikä loppua näy.

Serkkupojan skeittiramppi ja skeittilaudat kiinnosti poikaa mielettömästi.

Tänään oli tarkoitus mennä rannalle ja mustikkametsään, mutta ainakin ensimmäinen jäi välistä. Käytiin puistossa ja nyt odottelen josko mustikanpoimintakaveri ilmoittelis itsestään.

Tampereen kirppiksiltä löyty (kirkkaan vihreä ja keltainen) frotee-kankaat jotka tällä hetkellä toimittaa päiväpeiton virkaa lasten sängyissä.
Samoin oranssit lamput löytyi samalta kirppisreissulta. Ne pitää kiinnittää jollain tavalla seinään. Sitä odotellessa lamput lojuu kaikkialla muualla missä pitäis.

Jokapäiväiseksi rutiiniksi on tullut tarkastaa vuokra-asunnot netistä. Pk-seudulta ja Pirkanmaalta.

Lasten nukkuessa yöunia.
Uitiin ja saunottiin. Sumun noustessa oli pakko hakea kamera.
Vesi oli pehmeää ja lämmintä.

Ikävä mummilaan uimaan ja rantasaunaan.

Reissusta kotiuduttiin maanantaina. Nyt porukka istuu jo autossa ja mies pakkaa sinne tavaraa. Kuvien siirto koneelle ja sieltä ulkoiselle kiintolevylle turvaan jäi viime tippaan.
Oma auto on edelleen seinäjoella, nyt toivottavasti korjattuna.
Käytiin Tampereella, Pirkkalassa ja Seinäjoella lasten kans miehen ollessa Kuusamossa mökkitalkoissa.
Nyt tie vie Jämsään, himokselle mökille. Sieltä seinäjoelle ja kotiin. Reissupyykit jäi nyt pesemättä. Sitä onki jo vuori odottamassa.
Sain itselleni tänään ajan lääkärille ja sen jälkeen labraan. Kilpirauhasjuttuja taas, toivottavasti vaan.

Seinäjoella oli meri, peltomeri. Tuntu että maailma vois olla lätty. Ja sen reunalta vois pudota. Ei kukkuloita eikä mäkiä. Eikä mitään muuta maailmassa kuin eteläpohjanmaa ja sen lakeus.

Reissusta lisää myöhemmin. Nyt uuteen reissuun.

Ps. Kotiinpaluu kuukauden reissuilun jälkeen lamautti mut täysin enkä saanu mitään aikaseksi. Shokki saapua keskelle kaupunkia yksinäisyyteen. Taas on muuttohaaveita.

Me lomaillaan. Huomenna kai kotiin taas hetkeksi.

Reissupäivä nro 9.
Ruissalo camping turussa oli mukava paikka. Valvottu uimaranta lasten leikkipaikan kera. N leikki merirosvolaivassa ja me leikittiin hiekkaleluilla ja kiikuttiin. Mies vei sillä aikaa auton parkkipaikalle ja "avaimen" vastaanottoon. Kävin nuoremman kans uimassa. I ei oikein innostunut kastautumisesta, mutta itse kävin useamman kerran uimassa.
Tuonne pitää kyllä joskus mennä vaikka päiväksi tai usemmaksi. Porukkaa ei ihan ruuhkaksi asti ollut ja grillipaikkoja ym. oli mukavasti. Sää oli tuolloin lämmin puolipilvinen.
Koitettiin pelata petangia, mutta lapset innostu siitä niin, että se vaihtu pallojen heittelyyn lapsille.

llalla ajettiin mummilaan ja oltiin yks yö asuntoautossa pihassa. Ekaa kertaa reissun aikana sähköpaikalla ;). Nuo katso ennen nukkumaanmenoa muumeja asuntoauton telkkarista ja läppärikin latautu pistorasiasta suoraan eikä tupakansytyttimestä. Sähköpaikka vuorokaudeksi maksaa yleensä sen 5e lisää leirintämaksun lisäksi, mutta ei koettu reissun aikana sitä tarpeelliseksi.

Purettiin lasti mummilan pihalle pressun päälle ja siivottiin auto ennen kuin mies lähti palauttamaan sen. Rappuset ei toimineet koko matkan aikana vaikka vuokrapaikasta lähtiessä olikin kaikki pelittäny. Palautuksen jälkeen vuokraaja ilmoitti jonkin johdon olleen löysällä. Olishan tuo helpottanut elämää kovastikin, mutta tietääpähän enskerralla :). Muuten oltiin kyllä tosi tyytyväisiä autoon ja vähän haikein mielin luovuttiin autosta. Joku päivä pitää ehdottomasti hommata meillekin asuntoauto omaksi!

Vaikka kotiin ei olla vielä päästy vielä, niin mieli tekee jo uudestaan reissuun. Ensin oli tarkoitus lähteä Oulun suuntaan ja käydä vain kotona pyörähtämässä, mutta suunnitelmat muuttui ja voi olla että lähdetäänkin keskiviikkona taas. Mies menee kuusamoon asti ja me jäädään lempäälään/tampereelle lasten kans ja siitä ehkä vielä pohjoisemmaksi.

Vielä tälle kesää ois muumimaailma, turun saariston mökkireissu, jämsä, alajärvi, seinäjoki, oulunseutu jne. käymättä. Reissua riittää siis.
Syksyllä ois suunnitelmissa vuokrata vielä asuntoauto 1/4osaviikkohinnalla (miten tuo kirjotetaan?).

Pohjoiseen siis tiedoksi että tulossa ollaan vaikka reissu vähän taas siirtykin! Edellisestä kerrasta onkin jo pian vuosi.

Reissupäivä nro. 8. Keskiviikko meni lähinnä autossa.

Aamulla oli ihana herätä naantalin auringon paistaessa täydeltä terältä. Mielettömän kaunis ilma!
Nyt jälkiviisaana ois ehkä voinut viettää siellä kävellenkin aikaa. Vanhakaupunki oli ihana mutta turisteja täynnä nyt. Kuviakin ois voinut ottaa. Päätettiin jatkaa matkaa rengastielle, mutta mies ei sitten jostain syystä oikein innostunutkaan enään ja alkoi mennä säätämiseksi.

Lähdettiin siis kohti Rymättylää. Käytiin siellä ja Röölässä. Röölässä pysähdyttiin hetkeksi ja käytiin sen jälkeen pyörähtämässä lauttarannassa. Rymättylän uimaranta oli pieni joten sinne ei jääty vaan etsittiin parempaa paikkaa. Tuolla kallioisella rannikolla niitä nyt ei kauheesti ollut joten ihasteltiin vaan maisemia auton ikkunoista suurimmaks osaksi.

Pysähdyttiin ostamaan tien varrelta loimulohta ja mansikoita. Ah! Voisin syödä kalaa joka päivä jos ois mahdollisuus. Mua ei haittais jos mies harrastais kalastusta... :P
Sen jälkeen mentiin hetkeksi jonnekin rymättylän pikkutielle ja etsittiin ranta. Pysähdyttiin hetki siellä ja jatkettiin matkaa.
Naantalissa ois ollut kivat rannat mutta koska asuntoauto oli huono parkkeerata mihinkään niin jatkettiin matkaa Turkuun.

Mutta mikäs tuolla ajellessa hienoissa maisemissa!

Annettiin periksi ei camping -alueita -päätökselle ja ajeltiin Ruissalo campingiin.
Ihana paikka :).
Ilmoittautuessa jätettiin auto parin metrin päähän ja lapset istumaan kahdestaan tuoleihinsa (virhe! Pitkän autossaistumisen jälkeen..) pariksi minuutiksi. Mies kävi vielä väliin katsomassa että kaikki on ok.
Tullessa sisältä kuului mieletön kirkuminen ja paniikki. Isla huusi hysteerisenä kun N veti sitä kaikin voimin hiuksista. Kummallakin oli Islan hiuksia käsissä. Ikinä en oo kuullut I:n huutavan tuolla tavalla. Otin tytön heti syliin ja jätin sen omalle penkilleni hetkeksi kun kävin räyhäämässä isoveljelle. Isla näytti olevan ihan shokissa ja jäi kirkumaan mun penkille täyttä huutoa. Ajettiin lähelle leiriytymispaikkaan ja hyssytin tyttöä sylissä. N pyysi anteeksi, silitti ja pussas ja pian ne jo leikkikin taas kahden.
T pystytti leirin ja itse laitoin auton sisällä paikkoja kuntoon ja syöntiä, uintia ja yötä varten valmiiksi. Lapset juoksi nurmikolla ja kaikki oli vielä loistavasti. T:n laittaessa pallogrilliä valmiiksi N kävi siinä härppimässä välillä. Otti ritilän käteen ja laitto pois kun kiellettiin. Mun ollessa sisällä hakemassa ruokia mies grillas lasten kans... pian sieltä kuuluikin vanhemman huuto ja itku. Mies oli sen verran poistunut grillin luota että nosti nuoremman istumaan tuolille. Vanhempi oli siinä välissä mennyt ja tarttunut tulikuumaan grilliritilään.

Ilta menikin sitten käsiä liotellessa vedessä, lohdutellessa ja lääkitessä. Päivystysreissuksi meni ja apteekin kautta takas leirintäalueelle. Poika itki itse lääkäriä. Nyt pitäis käydä näyttää  nuo päivystyksessä tarkituksessa.