maanantai 29. lokakuuta 2012

Haikean onnellinen olo


Aamulla pääsin käymään yksin rannassa.
Meri oli ruvennut jäätymään. Kurkkua kuristi. Jää ritisi ja liikkui hitaasti. Meri oli kuin levossa, rauhoittuneena odottamaan talvea.
Tänään minullekin saapui talvi.

Niin paljon kuin olenkin halunnut muuttaa, asioiden saama yht'äkkinen nopeus saa olon oudoksi.
Minä viihdyn täällä kuitenkin, mutta haluan lähemmäksi kaikkia ystäviä.
Viikonloppu oli onnellinen ja hauska. Huomattiin, miten paljon me tarvimmekaan toisiamme. Arkeen ja juhlaan.

7 kommenttia:

  1. Tuleeko teillä muutto?
    Jos näin, niin sitä ennen. Tule käymään?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen että vaihdetaan ainakin hetkeksi maisemaa ennen lopullisempaa asettumista.
      Koska töidenkin suhteen on niin helppoa vielä lähteä niin lähetään katsomaan miltä elo maistuis parin sadan kilsan päässä. Mutta ei kiireellä kuitenkaan.
      Ja onhan tässä asiaa mietitty jo pari vuotta. Nyt tuli vaan hyvä sauma.

      Mietin juuri samaa. Tulisin mielellään :).

      Poista
  2. Ja vielä.
    Tärkein jäi sanomatta. Ystävät ja läheiset ovat rakkautta.
    Kyllä heitä tarvitsee niin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On. Voimavara.
      Lähdetään keskiviikkona junalla lasten kanssa saman ystäväperheen luo missä vietettiin viikonloppu. Seuraksi, kaveriksi, avuksi. On ihan hassua että ihan kohta on paljonkin porukkaa lähellä.
      Haikeaa ja onnellista.

      Poista
    2. Me taidettiin tehdä vastaava liikku kun I syntyi. Oltiin asuttu täällä Pk-seudulla reilu vuosi ja haikailtu pois oikeastaan koko ajan. Muutettiin keskisuomeen, mutta huomattiin melkoisen pian, että meidän paikka on kuitenkin täällä. Taas pakattiin. Paluumuuttajina tänne ja sen jälkeen juurtui, kotiutuikin eritavoin.

      Joskus se oman paikan löytäminen vie aikaa. Ystävät auttaa juurtumaan 87%.

      Ps. Tervetuloa!

      Poista
    3. Mekin ollaan jo pari vuotta puhuttu enemmän ja vähemmän muuttamisesta. Nyt vuoden sisään on viimeisetkin ystäväperheet muuttaneet pois. On täällä vieläkin kavereita, mutta ei perheellisiä niinkään.
      Luulen että mekin palataan vielä, mutta hauska lähteä kokeilemaan viihtyiskö sitä jossain muualla. Se on oikeesti todella helppoa tässä vaiheessa.
      Enkä halua kunnolla asettua vielä mihinkään.
      Me ollaan pakattu kamat aika monta kertaa kans. Aina tosin muutto suuntautunut johonkin lähelle, se mummonmökki oli kauimpana.

      Musta tuntuu että oon saanu jo veressä niin voimakkaan muuttohalun, että saan tosissani yrittää juurtua. Toivoisin sitä oikeesti jo. Juurtumista.

      Tulossa ollaan ja tuon samalla niitä pilttipurkkeja ;). Jos vielä tarvit niitä sillon.

      Poista
  3. Ilman muuta! Marraskuun 23. pvä viimeistään tarvitsen.

    VastaaPoista

Kommentit piristävät, kiitos! :)