Ensin ajattelin kirjoittaa matkakuumeesta. Mutta en löydä ulkoisen kovalevyn piuhoja niin jätän sen myöhemmäksi.
Tää harmaus rupeaa riittämään. Auringon vaikutuksen huomaa kun se väliin näyttäytyy.
Äsken saatiin nauttia hetkinen siitä herkusta ja olo oli heti kuin sähköjäniksellä. Nyt tuntuu että tietokoneen taustakuvaksi vois laittaa tuon appelsiinikuvan.
Suoraan suoneen vitamiineja ja valoa.
Pienenä mulla oli tapana mennä makoilemaan auringonläikkiin. Saatoin maata siinä auringonlämmittämällä lattialla ja ottaa päiväunet. Niinku kissa. Käppyrässä. Kehräten.
Niistä tulee edelleen ihana olo. Keväinen ja kesäinen. Lämmin, pehmeä ja turvallinen.
Mulla on äärettömän huono nimimuisti. Sanamuisti ym. Päiväkirjatkin on joskus myöhemmin luettuna hepreaa jos ne on ilman kuvia.
Kuvista ja hetkistä muistan. Niistä sukellan niihin kaikkiin hetkiin.
Auringonläikistä tulee mieleen pienet jalat. Paljaat varpaat juoksemassa suoraan sängystä ulos kesään aamun lintujen laulaessa. Mekko päällä.
Aavistuksen vielä aamunkostea ja viileä maa jalkojen osuessa siihen.
Se miltä nurmikko tuntuu, tai pihapolku. Märkä ojanpohja kun varpaiden välistä tulee lällyä ja vettä.
Se kun koulumatkoja kävellessä ensimmäisiä kertoja pystyi ottamaan takin ja pitkähihaisen pois. Ja kengät. Pääsiäinen. Tulvivat pihat, ojat ja joki. Jäälautoilla seilailu ja niiden päällä hyppely.
Se kun pääse ekaa kertaa rullaluistelemaan talven jälkeen. Vielä kylmälle asfaltille.
Niitä hetkiä on mun mieli täynnä. Ja niistä ammennan energiaa ja voimia tähän talveen. Odotan kevättä. Solisevia puroja, tippuvia räystäitä, lisääntyvää valoa....
Viime talvena piristin olohuonetta oranssilla matolla. Kävin avannossa. Nyt haluaisin kirkkaanoranssin verhon olohuoneeseen. Keltaisen lastenhuoneeseen. Vahvoja ja energisiä värejä talon täyteen.
Ps. Vaihdoin myös ulkoasuunkin vähän pirteämmät värit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit piristävät, kiitos! :)