Vierotushoidossa

Se, että ennen meillä herättiin tunnin-kahden välein syömään öisinki, on historiaa. *kopkop*
Nyt herätään aamuyöstä kerran. Imetin vielä viime perjantaina ja pe-la yönä silloiseen normaalitahtiin eli äkkiseltään päätellen 15 kertaa vuorokaudessa. Oikeesti. Tyttö ei meinannut muuta syödäkään.
Lauantaina kaupassa tartuin vellipurnukkaan kyllästyneenä ja lapoin eri vaihtoehtoja kärryyn sanoen miehelle: "Varaudu itkuun, kiukutteluun ja huonoihin öihin. Nyt tää loppu!"
Sillä tiellä ollaan. Ihan oman mukavuuden takia en kerrasta viheltänyt poikki kuitenkaan, vaan ennen nukkumaanmenoa ja aamuyöllä I saa vielä lempiherkkuaan. Tosin viime yönä en edes koittanut mitään muuta keinoa klo: 3.55, vaan otin kiltisti tytön kainaloon.
Pikkuhiljaa (kun raskin... mun vastasyntyny...) totuttaudun ajatukseen että lopetan ihan kokonaan. Ei tyttö sitä niin kauheasti enää tunnu kaipaavankaan. Reippaasti alkanut nyt syömään muutakin. Edelleen itse syöden ja sormiruokaillen pääsääntöisesti.

Kaikista isoin yllätys oli se kuin kivuttomasti tää on mennyt. Eka päivä oli itkunen ja kiukkunen, mutta ei ollenkaan paha. Olin varautunut nimittäin syömälakkoon ja katastrofiin vähintään. Itkun kans I tosin söikin sen ekan päivän ja milli kerrallaan sain maidonki alas muualta kuin rinnasta. Seuraavana päivänä tyttö jopa aukas vapaaehtosesti suunsa muelle! JIPPII!

Ps. Oli aika huikeeta kun pitkästä aikaa I nukku 8-9h putkeen, eikä heräillyt reilu tunnin välein.
Se oli se eka yö. La-su. Sen jälkeen ollaan hieman lyhyemmillä väleillä nukuttu, mutta suunta on parempaan. Kun vaan itekki tajuis mennä aikasin nukkumaan.

Pps. Kilpirauhasen vajaatoiminta on sanonko mistä! Miten joku niin pieni voikin vaikuttaa niin koko elämään ja Kaikkeen?! Annosta pienennettiin 3-4vkoa sitten ja sen jälkeen alkoi olo olee taas niiiiin saamaton ja paska. Pitäis äkkiä soittaa lääkärillä että: "MÄÄ EN ALA!"
Niin ja itse vierottaudun tällä hetkellä herkuttelusta. Taas. Sekin liittyy kai tuohon ^, koska samoihin aikoihin repsahdin.

;)