Vaatekaapin vaarat (ei herkille)

Eilen sattu haaveri. Olin pyytänyt N:aa hakemaan takin ja kengät eteisen kaapista. Oltiin lähdössä ulos "lakkee mäkee" kun sitä lunta vihdoin oli ja tuli. Hain I:n kaapin edestä pois ja jätin N:n sinne. Kerkesin keittiöön hakemaan vesilasia kun alko kuuluu ihan selvää kipuitkua ja kiirehdin nopeesti takas miettien mitä ihmettä sille on voinu sattua siellä. Jääny hengariin kiinni?! Kaatunu?
Oliski ollu.

Mulla tekee niin pahaa muistella sitä kun menin siihen.
Sillä oli sormi jäänyt saranan väliin, ei oven ja saranan, vaan oikeestaan saranan keskelle.
Menin ihan paniikkiin ja hysteeriseksi ja huusin Tuomasta vessasta pois kun samalla koitin saada sormea pois tuolta. Tekis mieli oksentaa kun ajattelenki sitä että käänsin ovea ensin vähän väärään suuntaan. (Ja koko eilisen ja osan yötäki mietin että kuinka paljo sitä käänsin sinne ja tuliko tuo haava suurimmaks osaks sitte siitä.) Onneksi aivot selkes siinä panikoidessa ja huomatessa ettei se avaudukaan niin. Ja kun ei oo noita saranoita kauheesti tullut tutkittua niin ei sitä siinä tilanteessa ollut niin kristallinkirkkaana se, miten noi toimii.
Kun oliskin tajunnu heti avata oikeeseen suuntaan, kun se lähti sitten niin nätisti siitä.

Seuraavaksi huomasinkin että lähes koko sormenpää on auki ja painoin paperilla sormesta samalla kun vieläki vähän paniikissa (joo, N oli varmaan enemmän itkunen mun hysterisoinnin takia :S) tiuskin T:lle, että pukee salamana I:n ja itsensä. I:lla oli sentään päivävaatteet toisin kuin N:lla, joka oli pelkässä vaipassa. Puin N ja itseni ja rauhotuin kunnolla siinä samalla. Mentiin tk:hon eikä N itkenyt oikeestaan missään vaiheessa pää punaisena, vaan oli tosi reipas. Matkalla osoitteli "kaivui" kaivureita ja "unta" lunta. Anniina (N:n kaveri) oli käynyt hammaslääkärissä edellisenä päivänä joten autossa hoki myös että "Noe menne lääkäiin" ja "Ei Anniina mee lääkäiin".
Siellä sormi huuhdeltiin hanan alla ja koska N oli haluton sitä esittelemään niin lääkäri päätti ettei sille tehdä muuta kuin teipataan. Kynsi on menetetty tapaus mut kasvaa uudestaan ja lapsilla onneksi paranee kaikki nopeesti.

Viikonloppusuunnitelmat meni uusiksi. Piti lähtee laskee mäkeä ja luistelemaan koko perheellä, mutta koska tuota sormea pitää ainakin pari päivää varoa niin keksitään jotain muuta kivaa.
Ensviikolla käydään hakemassa N:lle ensimmäiset luistimet ja kypärä. Käytiin jo katsomassa niitä, mutta jätettiin kauppaan että N malttais pysyä sisällä vähän paremmin.

Tuonne väliin se jäi :S

Eilen N ei vielä antanut tuohon koskea oikeastaan ollenkaan, kuten ei noihin viereisiin sormiinkaan, joten sormi näyttää vielä ehkä pahemmalta mitä se esimerkiksi tänään oli kun vaihdoin teipit. Kynsi on siis puolesta välistä pituussuunnassa poikki ja se haava jatkuu niin että koko sormenpää on yli puoliksi irti.
Eilen N:lla oli selvästi ajatus paljon tapahtuneessa kun hoki vähän väliä että "Tuli pipi. Kaappi." ja kävi välillä vaatekaapin oven edessä sanomassa samaa.
Täällä on haliteltu ja pussailtu extrapaljon. Ja keksitty kivaa tekemistä.

Lääkäriin lähtiessä tuli liian pieni paitakin päälle.

Isi osti Car2 -autoradan joka mun mielestä oli turha ostos alunalkaen. Onhan se vähän liian pieni vielä vaikka osaskin ajaa tuolla. Saa ostaa pois siis joka haluaa. Pelkään nimittäin että koko rata on pian rikki ja siinä pitää olla itse vahtimassa ja auttamassa kun N ajaa.

Että sellasta.

Kaipaan luonnonvaloa!

Tätä blogia ei ole tehnyt kauheesti mieli päivittää. Luonnonvalon vähyys saa mut kuvaamaan tosi vähän ja nekin kuvat on surkeita. Tällä hetkellä ei oo mitään ohjelmaakaan koneella millä sais vähä fiksattua niitä.

Kutomista, suunnitelmia, muistiinpanoja, haaveilua, niskasta kiinni ottamista, aikaansaamista, selvyyksiä, muutoksia.. niistä on tammikuun alku tehty.

<3

Nuorimmainen söi sunnuntaina ensimmäisen lähes kokonaisen hedelmäpiltin! Kunnioitettavassa 9,5kk iässä. Ennen sitä alas meni korkeintaan yksi lusikallinen. Tiistaina ja keskiviikkona meni pottuporkkana. Reppana väsyneenä meinas nukahtaa syöttötuoliin ja äiti vaan nauraa räkätti vieressä ja juoksi hakemaan kameraa.
Kaks "historiallista" tapahtumaa yhtäaikaa. Alas meni pilttiä ja tyttö oli nukahtamassa ennen klo. 22 eikä ollut edes tissillä.
Sormiruokailu on onnistunut ihan hyvin jo jonkin aikaa.

Meillä on rytmit kuin taikaiskusta alkanut palata takaisin normaaliin. Toivottavasti on heitetty hyvästit yövalvomisille ja univelan kerryttämiselle. Ensin I nukahti jo klo. 23. Sitten klo 24. Sitten taas klo. 23 ja nyt ennen klo. 22. Tästä on hyvä jatkaa.

Itsellä oli labrat viime viikon tiistaina. Torstaina hain reseptin Thyroxiniin. Kilpirauhasen vajaatoiminta selittää monta asiaa. Jospa sitä pikkuhiljaa alkaa olee energiaa tässä huushollissa jollain muullakin kuin lapsilla.

Tällä hetkellä tuntuu, että palaset alkaa loksahtelee paikoilleen ja pikku hiljaa helpottamaan. Tulis vaan jo kevät ja valoa lisää!

.

Ähky

Mulla on jokasortin ähky. Koneisiin, nettiin, syömisiin, liikkumattomuuteen ym. liiittyen. 

Kamala olo psyykkisesti ja fyysisesti kun ei välitä siitä mitä kroppa haluaa.

Mietin blogin jatkoa. Tosin nyt kun on taas oma kone piiiitkästä aikaa käytössä niin varmasti on enemmän intoa blogeiluunkin. Sillä hikisellä miniläppärillä heitän vesilintua. 

Joulu oli ja meni. Sitä viime vuonna vallinnuta kokonaisvaltaista joulufiilistä ei näkynyt, mutta jotain pientä kuitenkin.

Lahjoja ostettiin toisin kuin viime vuonna. Ne ei sitä joulua kuitenkaan tuonut. 

Uusi vuosi vaihtui Jyväskylässä. Tosin N pelkäs raketteja hurjasti, joten niiden ihailu jäi oikeestaan kokonaan. 

Muuten oli kyllä kivaa. Nähtiin pitkästä aikaa sukulaisia ja kavereita. Ja raksalla vierailu ei auttanut ollenkaan mun talokuumeeseen!!

Muistorikasta uutta vuotta! 

Joulutunnelmaan virittäytymistä

Enkelikello. Joulun lempiesine.
Joulukuusi odottaa oikeaa latvatähteään.
Koti on siivottu tavallista perusteellisemmin. Mukavan ajankulun takaa kutominen ja lahjojen paketointi, ja jotain pientä vois vielä leipoaki.

Kamera on saanut jostain kolhun näyttöön ja on menossa pian korjaukseen.
Oma kone odottaa korjauksessa hakemista. Siitähän on jo useampi kuukausi kun se meni rikki, mutta vasta nyt saatiin se korjaukseen asti.

Tunnelmallista joulun odotusta!

Rauhallista Itsenäisyyspäivää

"Oi maamme, Suomi, synnyinmaa,
soi, sana kultainen!
Ei laaksoa, ei kukkulaa,
ei vettä rantaa rakkaampaa,
kuin kotimaa tää pohjoinen,
maa kallis isien!

Ovatpa meille rakkahat
koskemme kuohuineen,
ikuisten honkain huminat,
täht'yömme, kesät kirkkahat,
kaikk'kuvineen ja lauluineen
mi painui sydämeen."

Meillä sitä vietetään katsoen Niko lentäjänpoikaa. T on töissä jonkin kiireellisen asian takia ja voi olla jopa 12h. 

Tänään ei paista

Oikeastaan tuntuu ja näyttää siltä, että aurinko olis lähtenyt kokonaan ja hylännyt meidät. Jättänyt tämän oudon valon jälkeensä.
Kuvista näkee, että viime viikolla paistoi.

Oma aurinkokenno tarvis latausta ja ikävöin kesään.
Onneksi nyt on kuitenkin yks kauneimmista ja ihanimmista kuukausista. Joulukuu.
Sen jälkeen alan odottamaan kevättä.

2 vuotta

Sipsiä suupielissä :P

Rakas N täytti tänään 2 vuotta.

Leikkasin ylikasvaneet hiukset vihdoinki lyhyiksi.

Taas 2. adventtina juhlitaan. Viimeksi tais osua just syntymäpäivälle adventti.

"oikee syräntä puristaa se, että mun poika täyttää huomenna kokonaiset 2 vuotta ♥ mahotonta. Haikuloin täällä.. Kohta se tuo tyttöystäviä kylään ja ajaa ajokortin ja .. menee armeijaan! Mitä jos se haluaa vaikka rauhanturvaajaksi?! Äidinturvaaja ois mulle mieluisampi ;)"




"Pupu kurkisteli ikkunan alta miettien,
näytätkö vanhemmalta.
Orava hännällään ilmaan huiski,
hiljaa pupun korvaan kuiski:
‘ Tietysti hän on isompi, hänhän on vuoden vanhempi.’"

<3

Toipumassa. Äitin uus pipo päässä.
Hox, ekaa kertaa pinnasängyssä.

Meillä on sairastettu. Ensin mulla oli megalomaaninen migreeni.
Se iski salakavalasti vuosien jälkeen voimia keränneenä. Voi pojat, luulin oikeesti kuolevani sinä päivänä! Ajattelin jo mieheni ja lapsieni tulevaisuutta ilman mua kun rohjotin AMMEESSA peiton ja tyynyn kanssa koittaen nukkua.
Istuin koneella ehkä minuutin jos sitäkään, ja aloin ihmettelemään "roskia silmissä". Koitin hieroa unihiekkaa pois ja hain lasit makuuhuoneen pöydältä jos ne ois auttanut. Joo ei. Pian silmissä vilisi ihan selviä sahalaitoja. Ei ei ei ei.. Olin yksin lapsien kans ja se, mitä vähiten toivoin kauniina aurinkoisena päivänä, oli joku migreeni.
Salamana kone kiinni ja pari pilleriä naamaan.
I alko olee jo väsynyt ja menin nukuttamaan sitä päiväunille. Kesken syöttämisen pomppasin sängystä ylös ja  kiidin vessaan.Onneksi I pienen itkun jälkeen nukahti ja jäin tervehtimään vessanpönttöä pimeään vessaan. Ei mitään muistikuvaa miten sain soitettua T:lle, että tulee salamana kotiin kun oon toimintakyvytön. Lamaantuneena istuin pimeessä vessassa (N katsoi dvd:tä ja I nukkui.. Kiiiitos!) kun T tuli ja toi mulle tyynyn ja peiton. Tein pesän kylmään ammeeseen ja "viihdyin" siellä oikeen "mukavasti" muutaman tunnin väliin nukkuenkin. (Ainoa paikka mikä oli tarpeeks pimeä TUONA AURINKOISENA KAUNIINA PÄIVÄNÄ! Mun tuuria..). No, onneks lapset pääs isin kaa nauttimaan ilmasta.
Ilta menikin sitten koomaillessa sohvalla ja oikeestaan sitä seuraavatkin päivät. Ei niinku mitään tolkkua koko hommassa.

Sunnuntai-iltana I:lle nousi kuume. 40+ kuume. Su-ma ja ma-ti nukuttiin tuskin ollenkaan. Lääkittiin ja tuuletettiin asuntoa että tytön olo paranis ja viilenis. Tiistaina tein reilu 7h reissun ensin aikasin aamulla päivystyksen kautta tk:hon ja sieltä lähetteellä Jorviin lastenpäivystyspoliklinikalle. Siellä pisteltiin ja kuvattiin ja imettiin limaa (Rs-virustesti oli negatiivinen.) ja muuta. kamalaa mistä I:hän tykkäs ihan sikana. Meinas revetä riemusta.. vai olikse raivosta.
Oisivat ottaneet osastollekin yön yli mut kun ei ollut mikään pakko niin mentiin kotiin.
Keskiviikkona palattiin aamupäivästä takas kontrolliin. Tulehdusarvot oli laskenut jonku verran ja tyttö näytti paremmalta niin kaikki oli ok. Lukuunottamatta jälkitautina tullutta korvatulehdusta johon saatiin antibiootit.
Mutta nyt alkaa olee jo terveemmässä kunnossa, mitä nyt rytmi on sekasi ihan totaalisesti.

Ps. I nukkuu ekaa kertaa omassa sängyssään. Pinnasänky saatiin kokeilumielessä ystäviltä. Saas nähdä miten käy.. ja loppuuko meidän perhepedissä nukkuminen tähän?! En oo ehkä vielä valmis.
Mutta. Pääsen siis ekaa kertaa nukkumaan T:n kainaloon I:n syntymän jälkeen :)). Ja toista kertaa N:n syntymän jälkeen. JIPPII! <3

Ihana Saara Aalto ja Enkeleitä - Angels -joulukonsertti

Pakko tulla tänne heti hehkuttamaan tämäniltaista konserttia. Se oli mah-ta-va <3! Ehdottomasti ostamisen arvoinen tuo Saaran Enkeleitä - Angels -joululaululevy. Kuten myös tänä vuonna julkaistu Blessed with Love - levy. JA livenä miljoonasti parempi, vaikka levyjäkin kuuntelee mielellään.
Saara on niin aito ja kupliva. Se hyvä olo tarttuu. Mun sisko sanoikin, että konsertti ja stand up samassa paketissa kun kuunteli Saaran juttuja kappaleiden välissä. Hyvänmielenkonsertti!

Saaran eläytyminen kappaleisiin on ihan huimaavaa. Varsinkin Je suis malade sai mut huokailemaan vaikken mitään sanoista ymmärtänytkään :D. Ja Saaran ja Teemun duetto Muistan joulun -kappaleessa oli ihana ihana ihana. Kyllä Teemu Tomi Metsäkedon korvas konsertissa yhtään häpeemättä.

Voisin ylistää vaikka useamman sivun verran Saaran ja kumppaneiden lahjakkuutta, mutta menis varmaan mainostuksen puolelle ;).
Niin mielettömän hieno konsertti.. Kylmiä väreitä kestona koko ajan ja kyyneleitäkin nieleskelin väliin. Niin uskomattoman kaunista.

Ja kävin pyytää nimmarin mun uuteen lempparijoululaululevyyn ;) t. fanityttö
Nähtiin myös tuttuja konserttiyleisössä, ja kuulin että siellä oli ollut myös yksi toinen kaveri kaukaa vuosien takaa, mutta missasin ihan täysin sen.

BWL! Kiitos Saara ihanasta konsertista <3
Näin haluaisin aloittaa jokaisen joulukuun tästä lähtien. Aivan täydellistä.

Ps. IHANAT kengät ja mekko myöskin.