Torstaina päivällä mies kehotti varaamaan laivaliput risteilylle. Seuraavana aamuna klo. 6 am startattiin kotipihasta kohti Turkua. Turun seutuhan on mun mielestä kauneinta suomessa. Ihania vanhoja rakennuksia ja saaristo vieressä. Voisko parempaa paikkaa ollakkaan!
Lapset nukku sikeesti koko matkan satamaan. N ei ensin kotoa lähtiessä malttanut nukahtaa uudelleen kun ihasteli unenpöpperöisenä hämärää kaupunkia. Omat yöunet jäi säälittävään pariin tuntiin.
Perjantainen aamu oli koskettavan kaunis. Tajusin vasta jossain pikkasen ennen Saloa kaivaa kameran laukusta ja räpsiä muutaman kuvan. Mittarit tienvarrella näytti muutamaa astetta miinusta.
Olo oli onnellinen körötellessä koko perheellä kauniin usvan keskellä. Väliin näkyvyys oli aika surkee, mut eteenpäin päästiin.
Nuo värit ja kaikki! Sydän. Ei se ihme oo kun en malttanut silmiä ummistaa edes hetkeksi.
Joskus tuota motaria ajellessa, juurikin tuonne turun satamaan, oon sanonut että tänne mä muutan vielä joskus. Tässähän on onneks vielä vuosia toivottavasti useempiki edessä, että saas nähä.
Lapset oli aivan supermielissään laivalla. N ei malttanut syödäkään kun juoksi ikkunoiden ääreen.
Itselläki oli hurjan hauskaa kun näki kuin lapset nautti.
Mulla on merta kohtaan ristiriitaiset tunteet. Rakastan sitä yli kaiken, enkä tiedä miten pärjäisin asua jossain paikassa missä meri ei oo suht lyhyen automatkan päässä edes.
Samaan aikaan pelkään sitä tosi paljon. Varsinkin nyt kun on lapsia. Tulee niin helposti mieleen vaikka saariston mökille mennessä, että entä jos tää pikku purkki kaatuu aaltojen voimasta tms.
Uskon että itse pysyisin pinnalla vaikken ookkaan mikään hyvä uimaan, mutta tekis mieli aina köyttää pelastusliivejä käyttävät lapset muhun tiukasti jollain köydellä, ettei ne vaan menis hukkaan.
Samaan aikaan meri on hirveen rauhottava. Se antaa mielettömän onnen tunteen. En ees osaa kuvata sitä tunnetta.
Kaipaan merelle.
Laivalla oli tosi kivat lasten leikkipaikat. Vietettiin siellä aika monta tuntia reissun aikana. Lapset tykkäs kyllä ihan täysillä! Noiden kans oli kyllä jo niin helppo olla tuolla kun molemmat on jo (sniif!) niin isoja. Pieniäisoja.
N:n lemppari oli tuo junarata ja pallomeri. Pitäis rakentaa kotiinkin noin hieno rata... sitten kun on lastenhuone.
Nimilaput ettei vaan piltit karkaa hukkaan. N juosta ravas pitkin laivaa, mutta hyvin tuli ja osas aina onneks takas meidän luo. (ja äiti tai isi kävi aina kurkkimassa perään varmuuden vuoksi).
Maarianhaminassa oli ihania taloja. Miksi, oi miksi suomeen rakennetaan niiin susirumia ja värittömiä asumuksia?!
Meiän auringonpaiste, joka ei oo moksiskaan puhkeavista poskihampaista! Tällä hetkellä hammassaldo taitaa olla ainakin 9. Ihanat helmet.
Mikä lie nauratti kun otin kuvia. Tarkennus ei oikein pysynyt vauhdissa mukana.
Lopuksi N tuli kutittelemaan I:tä ja kumpikin kikatti ihan mielissään. On ne ihania muksuja.
Laivan kapteeni. Tuonne se ois tänäänki ollu menossa. Kovasti halus portaisiin ja pallomereen.
Tukholmaa. Tukholmakin on niin kaunis kaupunki. Koska oltiin miniristeilyllä niin ei käyty maissa ollenkaan tällä kertaa. Ihailin vain kannelta hämärtyvää kaupunkia.
Autojen lastausta.
Aamutuhnu N uuden muumilaukkunsa kanssa. Repussa dubloja ja värityskirja kynineen. Jaloissa uudet kengät joista äiti on aika paljonki kateellinen.
Takaisin turussa.
Reissu oli ihana pieni miniloma. Teki tosi eetvarttia koko perheelle. Älyttömän hyvää.
Ps. Aamupäivän päivitys fb:stä...
Non kinunnu päästä kylpyyn koko aamun mut oon sanonu et sitte ku isi tulee, et ei vielä. Se sitte äsken purskautti suustaan maidot lattialle ja päälleen. Ku kiekasin et mitä ihmettä se tekee, niin loisti ku naantalin aurinko ja vastas et "N menee kylpyyn!"
Vois melkeen hermostua mut ties minkä patoutuman saisin aikaan sen luovuuteen niin menkööt kylpyyn ;). "Gyllä!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit piristävät, kiitos! :)