Kotimatkalla

Ajeltiin I:n kans kahdestaan kotiin. T ja N tuli edeltä useamman tunnin aiemmin.
I on vielä niin kirppu, ettei meillä oo sille isompaa tuolia autoon. Hyvin on mahtunut turvakaukaloon. Pian pitää kuitenkin siirtyä isompaan. Ihanan rauhoittava automatka.

Radiossa lauloi John Lennon ja oli jo ihan kesä.

Imagine there's no heaven
It's easy if you try
No hell below us
Above us only sky
Imagine all the people living for today

Imagine there's no countries
It isn't hard to do
Nothing to kill or die for
And no religion too
Imagine all the people living life in peace

You, you may say 
I'm a dreamer, but I'm not the only one
I hope some day you'll join us
And the world will be as one

Imagine no possessions
I wonder if you can
No need for greed or hunger
A brotherhood of man
Imagine all the people sharing all the world

You, you may say 
I'm a dreamer, but I'm not the only one
I hope some day you'll join us
And the world will live as one.

Kesäillan sauna

Kyllä kelpas!

Kukkia ja muruja

Olin kuvaamassa pihalla ja jossain vaiheessa mun edessä oli tällainen näky.
Hengästynyt poika juoksi äidille kukkia.Niin muru!

Eilen käytiin miehen kans ulkosaunassa keskiyöllä. Kaatosade rummutti kattoa ja vedenpintaa. Laitettiin kynttilöitä ulos ja pukuhuoneeseen ja keskusteltiin.
Sauna ja auto. Ne on niitä harvoja paikkoja missä saadaan kunnon keskustelut aikaan.

Puut on melkein täydessä lehdessä ja luonnosta saa mieletöntä väriterapiaa. Joka paikka vihreenä.
Ihanaihanaihana. Kesä on jo täällä ja onhan sitä odotettuki.
Mua ahdistaa pelkkä ajatuskin nyt tulevasta talvesta, mutta onneks sitä ei tarvi ajatella.

Tänäänkin paistetaan vohveleita ja lättyjä, ja kunhan tuo sade lakkaa niin mennään pihalle tikkakisaa.
Ja kisakatsomo on taas koko päivän pystyssä.

Ihania hetkiä ja paljon onnea.

Mummilassa

Tultiin sunnuntaina mummilaan lähes viikoksi, vaikka kotiin ei ole kuin alle 100km.
T tulee huomenna loppuviikoksi tännepäin töihin.

Ihanaa että pitkästä aikaa täällä on ollu kaikki sisaruksista täällä. Veli maalaa saariston mökkiä työharjottelun merkeissä vielä tämän kuun ja lähtee sitten takas jyväskylään. Siskot on yleensä omalla kämpällään eikä niitä näy.
Ollaan äidin, veljen ja siskon ja toisenkin kanssa puhuttu pitkälle yöhön. Muisteltu lapsuutta ja naurettu ääneen. Tai varmaan suurimmaks osaks se on ollu mun yliväsymyksestä johtuvaa hirnumista typerille jutuille. Viime yönä kömmin lasten viereen vasta viideltä, ja nytkin kaappikello lyö kohta puoli kolmea. Just äiti ja veli toivotti hyvät yöt ja ajattelin mennä ihan pian kans lasten keskelle.

Sitä mun piti tulla tänne taivastelee ja voivottelee, että oon niin kyllästyny tähän mun alituiseen unohteluun! Ihan uskomatonta jo oikeesti. Mun piti tänään kysyä nolona äidiltä, että mikäs se mummon nimi nyt oli. Kaikkien muiden tuttujen mummojen nimet vaan pyöri päässä.
(Ja sille toiselle mummolle, joka käy väliin täällä lukemassa meidän kuulumisia pitää sanoa, että sun nimeä en unohtanu ;) ).
 Listallahan on vaikka mitä unohteluja, mutta eiköhän se tästä kunhan tää aivojen hattaraolo häviää. Se on onneks suurimmaks osaks jo hävinny.

Tänään kävin rantasaunassa auringonlaskun aikaan. Oli ihana olla vaan ihan yksin ja heittää oikeen polttelevat löylyt. Lyhyt hetki joka rentoutti mukavasti.


Ps. Aapalalle ja Emppupempulle terveisiä N:ltä (ja varmasti myöski I:ltä ;)). Se täällä muistelee pääsiäisen korkeasaaren reissua vähän väliä. Haluis kattoo teiän kaa leijonia.

Puistossa tällä viikolla N leikki leijonaa. Konttas ja hyppi. Kädet ojossa sormet koukistettuina ja muristen se säikytteli joitain muutamia vuosia vanhempia tyttöjä. Oli "paha poika" kuulema tönässy myös yhtä tytöistä. Alko säälittää, ku mennään niin myöhään aina puistoon, ettei siellä enää paljon omanikäsiä oo muutamaa lukuunottamatta ja isommat ei oikein ymmärrä noita leijonaleikkejä ;).
Onneks on I joka ymmärtää isoveljeään... Se ärjyy ja murisee iloisena perässä.
Me ollaan se outo perhe siis joka kommunikoi puistossa kurkkuärinällä :D grrrrrrrau!

Loppuun kuva viime viikolta. Täällä ollaan eletty kotikisojen huumassa! Eikö ne suomen leijonat ookki aika ihania!?

PPS. K, mee sinäki siitä jo nukkumaan! Aamulla aikanen ylösnousu kummallaki. Kiitos Gagan! :P

Disney Mothers - A Mother's Love

Tänään sain nukkua pitkään. Mies lähti lasten kans kauppaan ja ite jäin kotiin. Viikonloput on ihania kun T on kotona eikä töissä. Päivät sillä menee helposti jopa 14h pituisiksi.
Kahden vuoden tauon jälkeen on se aika kuukaudesta, ja olo alkaa olee oikeesti normaalimpi kuin kertaakaan lähes neljään vuoteen. Imetys on ihan loppusuoralla (mun mielestä, toisen osapuolen mielestä ei niinkään). Tässähän alkaa tuntee olonsa muuksikin kuin vain äidiksi.
Lääkäri soitti kesken puistoreissun torstaina ja nosti mun kilpirauhaslääkityksen annosta reippaasti. Puhelun jälkeen hymyilin suu korvissa helpottuneena. Pian oon taas oma energinen itseni.

Tänään on vain oltu. Huomiselta en odota mitään, muuta kuin että suomi voittais usan ;). Ja kimppu valkovuokkoja ois ihana.

Siitä on 8 kuukautta kun ollaan nähty pohjoisen sukulaisia ja ystäviä. Aina se siirtyy "enskuuhun". Terveisiä vain, että pian koitetaan päästä sinne :) mutta yhtään en uskalla luvata millon. Olis kyllä jo aika!

Kirsikkapuutkin oli jo kukassa torstaina!

Istutuksia

Lasten kans istutettiin Danoninoista saatuja kasveja. Olipa kiva yllätys kun yks kerta huomasin, että niissä tulee mukana nyt noita. Tuo on ainoota jogurttia mitä meillä syödään, maustamattoman jogurtin lisäksi. Ostin joskus ekaa kertaa (mainoksen uhrina ;)).
Nyt niistä osa on jo näyttänyt elon merkkejä. Äiti ja lapset tykkää!

Mut nyt... leijonien peli kutsuu!

...kaikki valmiina
verkot tötterölle, alkaa vastustajan piina.

Keväiset metsät, keväiset kukkaset...

Loppukeväästä ja alkukesästä kesä on kauneimmillaan. Liika kuumuus ei oo vielä näivettänyt luontoa ja kaikki värit on kirkkaimmillaan.
Kevät on tuonut tänne myös muutaman nuhanenän. Kaikki muut tässä perheessä paitsi minä (kopkop) kuluttaa nenäliinoja hurjaa vauhtia.
Mulla alkaa allergiaoireet vaivaa. Onneks imetys on hyvästikin loppusuoralla, niin saa sitten surutta helpottaa oireita kaikkein helpoimmalla tavalla eikä tarvi erikseen silmätippojen ja nenäsumutteiden kans pelleillä.

Tänään on ehkä vielä eilistäkin hienompi ilma, ja täällä me kökötetään sisällä ja parvekkeella. Ei oikein ois energiaa, mutta mieletön morkkis siitä että mahtava ilma kuluu sisällä. Oottelen kuin kuuta nousevaa lääkärin soittoa. Kilpirauhaslääkityksen annosta laskettiin 6 viikkoa sitten ja sen jälkeen olo on ollut turhautunut, saamaton ja pska. Sama kun jättäis syömättä jos ei sitä aleta nostaa. Olo oli mitä parhain ennen annoksen pienentämistä ja nyt taas tällanen turhautunut olo itseen.
N joutuu muistuttaa mua vähä väliä siitä että: "Äiti, älä heemoo!" (Äiti älä heemoo mulle/Issalle/isille). <3 Rakas pieni.
Kuulostaa varmaan hullulta, että voi olla vihainen ja hermona itselleen päivästä toiseen, koska ei vaan saa mitään aikaseks. Ei vaikka kuin haluais. Jos on jotain pakollista menoa aamulla, niin sillä "käynnistyksellä" :D voi ehkä riittää suht ookoosti virtaa päivän loppuun asti.
Aurinko paistaa ja lämmittää ihanasti.  Ja mun pitää pakottaa itseni ulos. Lähtemiset on tällä hetkellä sanonko mistä. Vaikka oikeesti, päivä päivältähän ne on helpompia. Takki niskaan ja kengät jalkaan. Ja joinain päivinä takinkin saa jättää kotiin.

Nyt siis ryhyristäyryn ja lähären ulos noitten mukulootten kaa.

Keväiset metsät, keväiset kukkaset. Keväiset vuoret, aurinkorintehet. Ihmiset laulamaan, onnellisna saa. Bumbidi-aididi, bumbidi-aididi, bumbidi-aididi, bumbidi-aididi-bum.


Tuota hoilattiin aina ala-asteella.

Kisakatsomossa

Meidän kisakatsomossa ei ole kuollutta. Yhdet parhaista muistoista liittyy lapsuudessa urheilun seuraamiseen porukalla mummolassa. Jääkiekko, formulat, mäkihyppy ja hiihto.
Joskus kun pelit tuli keskellä yötä, piti kysyä lupa äidiltä saadaanko/saanko mennä isän mukaan. Siellä sitten porukalla kokoonnuttiin.

Mies katsoo JOKAISEN pelin, minkä töiltään pystyy. Meillä oli siis aamusta iltamyöhään kisakatsomo pystyssä. N on myös niin messissä ja huutaa "Suomi, suomi, suomi!" "JEE, maaliiiii!" "Mikä paikka!" jne.

I:n kans niillä oli suomen pelin aikana ja jälkeen omat pelit pystyssä.
Pisti silmään se, kuin erilaisia ne onkaan. Siinäkin asiassa.
En oo IKINÄ nähny N:llä mailaa väärin kädessä. Se pitää sitä oikeammin kuin minä. Sen täytyy olla geeneissä ;).
N sai oman mailansa jo viikon iässä.
I pelaa N:n mailoilla ja pitää niitä millon mitenkin kädessä. Sillä ei oo niinku mitään hajua, että mikä niistä on se oikee tapa pitää sitä keppiä. N taas on aina tullut jopa mua ojentaa asiasta. Pätemään. Kakara :D mokomakin.

Niin ne vaan leikkii keskenään päivä päivältä enemmän ja paremmin. I oppii pitämään puoliaan, maasta se pienikin ponnistaa.
Ja yhä selvemmin mun tajuntaan iskeytyy se asia, ettei mulla oo enää vauvaa.

Vanhenemisen riemu

Aikuisena vanheneminen ja syntymäpäivät on kauheita. Taas on vuosi lisää ja meinaa masentaa. Surullinen fiilis ollu koko päivän.
Syntymäpäivät on yleensä nykyisin tylsiä ja melkeimpä normipäiviä surkeempia. Oon varmaan juhlistanu synttäreitä viimeksi vähintään 4 vuotta sitten. Yhtään mitenkään.
Mulla on joku vanhenemiskriisi menneillään. Viimeistään siis 29-vuotiaana mun vanheneminen mystisesti pysähtyy ja oon sitten loppuelämän sen 29. ;)

Äiti sanoi tänään mun syntyneen illalla klo. 22 jälkeen. Hauskaa on se, että molemmat omista lapsista on syntynyt samoihin aikoihin vuorokaudesta. Kumpikin tosin ennen klo. 22.

Mies antoi mulle n. kolme tuntia yksinäistä aikaa ja lähti lasten kans viemään kyläilijöitä kotiinsa. Hauskuutan täällä itseäni Hyvillä ja Huonoilla uutisilla! Takuuviihdyttävä ohjelma.

Yks meidän vierailijoista siivos meidän muiden puistovierailun aikana. Kiitos vielä kerran!
Hain tänään miehen toimistoltaan ja jätin lapset kyläilijöiden hoiviin. Käytiin kaupassa käsi kädessä ;D ja nauroin että mehän ollaan ku vastarakastuneet, kun ei kummallakaan ollut edes sormuksia sormessa.
Automatkalla mietittiin, että oispa tylsää, yksinäistä, tyhjää ja outoa jos oltaiski vain me kaks. Ilman lapsia. Onneks meillä on nuo muruset!
Mutta kyllä me vaan tarvittais kahdenkeskistä aikaa. Tosi paljon. Ei paljon kahdenkeskistä aikaa, vaan tarve pienelle minilomalle on iso :). Ja minä viikonloppuloman ihan vain omasta itsestäni huolehtien.
T tekee ympäripyöreitä päiviä ja on esimerkiksi to-pe välisen yön taas hotellissa yötä eräässä rannikkokaupungissa tuolla idempänä.
Mutta mulla siintää tulevaisuudessa suuri motivaatiopalkinto kiitokseksi tästä aikaimoisesta yh-elosta. Sen voimin siis jaksan tsempata ilman suurempia nalkutuksia miehen pitkistä työreissuista ja -päivistä. :) Yks iso unelma toivottavasti toteutuu loppukesästä, jos ei toinenkin.

Liityin tänään WWF:n ilmastokummiksi. Joskus pienenä olin panda-myyjänä :) onkohan niitä enään?

Kesä on pian täällä. Kuva viime viikolta auringonlaskun aikaan. Tarkeni!

Railakasta vappua!

;)

Simat on ollut jo muutaman päivän valmiina ja munkkeja leivoin viis tuntia. 18 pakastuspussia. Järjetön määrä.
Vappu on ihanaa aikaa. Ja huomasin että meiän naapuruston on ihanan rauhallista vappuna! *kopkop*

Ah ihanaa! Ilmassa tuoksuu jo kaupungin alkava kesä. Hipsin aina iltasin ja öisin parvekkeelle tuoksuttelee sitä.