tiistai 15. toukokuuta 2012

Mummilassa

Tultiin sunnuntaina mummilaan lähes viikoksi, vaikka kotiin ei ole kuin alle 100km.
T tulee huomenna loppuviikoksi tännepäin töihin.

Ihanaa että pitkästä aikaa täällä on ollu kaikki sisaruksista täällä. Veli maalaa saariston mökkiä työharjottelun merkeissä vielä tämän kuun ja lähtee sitten takas jyväskylään. Siskot on yleensä omalla kämpällään eikä niitä näy.
Ollaan äidin, veljen ja siskon ja toisenkin kanssa puhuttu pitkälle yöhön. Muisteltu lapsuutta ja naurettu ääneen. Tai varmaan suurimmaks osaks se on ollu mun yliväsymyksestä johtuvaa hirnumista typerille jutuille. Viime yönä kömmin lasten viereen vasta viideltä, ja nytkin kaappikello lyö kohta puoli kolmea. Just äiti ja veli toivotti hyvät yöt ja ajattelin mennä ihan pian kans lasten keskelle.

Sitä mun piti tulla tänne taivastelee ja voivottelee, että oon niin kyllästyny tähän mun alituiseen unohteluun! Ihan uskomatonta jo oikeesti. Mun piti tänään kysyä nolona äidiltä, että mikäs se mummon nimi nyt oli. Kaikkien muiden tuttujen mummojen nimet vaan pyöri päässä.
(Ja sille toiselle mummolle, joka käy väliin täällä lukemassa meidän kuulumisia pitää sanoa, että sun nimeä en unohtanu ;) ).
 Listallahan on vaikka mitä unohteluja, mutta eiköhän se tästä kunhan tää aivojen hattaraolo häviää. Se on onneks suurimmaks osaks jo hävinny.

Tänään kävin rantasaunassa auringonlaskun aikaan. Oli ihana olla vaan ihan yksin ja heittää oikeen polttelevat löylyt. Lyhyt hetki joka rentoutti mukavasti.


Ps. Aapalalle ja Emppupempulle terveisiä N:ltä (ja varmasti myöski I:ltä ;)). Se täällä muistelee pääsiäisen korkeasaaren reissua vähän väliä. Haluis kattoo teiän kaa leijonia.

Puistossa tällä viikolla N leikki leijonaa. Konttas ja hyppi. Kädet ojossa sormet koukistettuina ja muristen se säikytteli joitain muutamia vuosia vanhempia tyttöjä. Oli "paha poika" kuulema tönässy myös yhtä tytöistä. Alko säälittää, ku mennään niin myöhään aina puistoon, ettei siellä enää paljon omanikäsiä oo muutamaa lukuunottamatta ja isommat ei oikein ymmärrä noita leijonaleikkejä ;).
Onneks on I joka ymmärtää isoveljeään... Se ärjyy ja murisee iloisena perässä.
Me ollaan se outo perhe siis joka kommunikoi puistossa kurkkuärinällä :D grrrrrrrau!

Loppuun kuva viime viikolta. Täällä ollaan eletty kotikisojen huumassa! Eikö ne suomen leijonat ookki aika ihania!?

PPS. K, mee sinäki siitä jo nukkumaan! Aamulla aikanen ylösnousu kummallaki. Kiitos Gagan! :P

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit piristävät, kiitos! :)