Juhannuksesta kertokoon kuvat

Yöunille nukuttamista

Mummilan mökillä turun saaristossa.

Aivan rakas kakara.

Serkukset.
Viikonloppuna oltiin lasten serkuilla kyläilemässä. Kierrettiin J:n kanssa kirppiksiä muuutama tunti, grillattiin ja nähtiin muitakin sukulaisia. Ihana viikonloppu!

Maanantaina Isla sai vihdoin sen sängyn. Pääsi isoveljen viereen nukkumaan. En meinaa kestää sitä kuin "isoja" pieniä nuo on.

Kaipaan lisää tilaa ympärille. Ilmaa ja avaruutta. Tätä kaaosta on nyt jo useampi päivä taltutettu.

Kotimatkalla.

Viikonloppuna rankkasateen keskellä sinisten valojen vilkkuva meri pysäytti meidät. Siinä olisi ihan hyvin voitu olla me. Joessa ja uutisissa.
Uhri oli luultavasti vain ensimmäinen siihen valtavaan vesimäärään törmännyt. Loppumatkan muistuttelin miestä tilannenopeudesta ja lähes muun ajan olin ajatuksissani.

Lastenhuoneessa on uudet verhot. Tein löydön ihan omista kangasvarastoista kun kävin vähän läpi niitä.
On kiva löytää jotain uutta ja piristävää ;). Pirkko Hammarbergin käsialaa (Optinen omena taitaa olla tunnetuin kangas). Kankaan sisältäneen kassin sain pari vuotta sitten ystäväperheeltä heidän muuton aikana.

Perjantaina nuorempi saa uuden sängyn. Isojen sängyn. Se vetää vertoja jopa tuolle vanhemman sängylle joka näkyy pienesti kuvassa. Valkoinen ja koristeellisempi, mutta muuten samaa tyyliä. Vanha päästävedettävä.
Niin se vaan vauvakin on jo niin iso, ettei pinnasänkyä tarvi.

Haikeaa.

Tänään sain siivottua. Meillä kävi myös vieraita aika kaukaa eepeeltä. Tuolla nuo nukkuvat parkkiksella asuntovaunussa rakkaat reissulaiset. Huomenna niiden matka jatkuu takaisin pohjoisemmaksi. Lämmin kiitos käynnistä! Tulkaa pian uudestaan.

Näiden päivien ja iltojen jälkeen sitä kaipaa asumaan lähemmäs niitä tärkeitä ihmisiä. Miten paljon voimia saakaan arkeen kyläilyistä. Ja se lasten ilo on itkettävän ihanaa katsottavaa. Serkukset oli kaikki niin mielissään kun näkivät toisiaan pitkästä aikaa.
Pitkästä aikaa keittiökin on siivottu nukkumaan mennessä....
ja muistin jopa antaa vieraskirjan täytettäväksi.

Kuvat on otettu puolen yön jälkeen. Sinnikäs tyttö.
Saan sen nukahtamaan syliin pienestisievästi hyppyyttämällä sylissä. Mahassa puuroa kanelilla ja maitoa lehmästä. Poltan juhlan kunniaksi nuo loput liivinsuojat ammeessa... :P
Öisin tuo nuorempi herää kerran tai kahdesti enää. Huonoimpina öinä tunnin välein. Heräilyt kestää 15 minuutista pariinkin tuntiin. Ja se on just sitä itkua ja hammastenkiristystä. Mieletöntä kiukkua ja pettymystä mutsiin.
Aamuisin yön jälkeen "virkeenä" saatan repsahtaa lisäunien toivossa. Mutta jos en aivan univeloissani houri niin yöt alkaa helpottamaan ja päivät myös. Jippii!

Loppu kuppi teetä on jo jäähtynyt ja silmät painaa satatonnia. Oisin saanut jo nukkua lähes kaksi tuntia, mutta mun on saatava tää hiljainen hetki joka päivä. Meni se kuin myöhään tahansa.

Ps. Mies ei ollut ollenkaan tyrmäävällä tuulella koiran suhteen. Tosin jotain niihin liittyvää se tyrmäs.

Jäätiin nuoremman kans kahden kotiin. Vanhempi pääs isin mukaan käymään pienellä kyläreissulla.
Me järjestellään ja siivotaan. Talo on mennytten maja. Ihan kamalassa kunnossa kaappeja myöten.
No nyt on vesirokko kummallakin läpikäyty. Vanhempi sairasti alle 1v. ja nuorempi tässä parin viikon sisään.

On ihana kun toinen lapsista on tyttö. Mekkoiän alussa oleva tyttö.
Voisin kulkea kesättalvet pelkästään mekoissa itsekin!

Ps. Tähän taloon on taas vaihteeksi iskenyt koirakuume. Että kiitoksia vaan pienen supersöpön koiranpennun uudet omistajat :)....
Mitenhän tuo meillä lievittyis?

On onnellinen, levännyt ja rentoutunut. Takaisin kotona.

Loma alkaa än yy tee nyt!

"Yö saariston on,
Aaltojen matka on mittaamaton,
Ei vielä laivan valoja näy,
Tyrskyt kallioihin käy.
Kun yö saariston on,
Tuuli ei lohduta odottajaa,
Kauaksi punaisten pilvien taa
Toive vain nyt lentää saa.


Jo uni hiipii hiilille lieden
Ja tuli sammuu, varjoihin jään.
Yötuuli leikkii lehteä vieden
Ja rannan kaislat soi säveltään.
On joku tullut kivelle rantaan
Ja yhä katsoo merelle hän.
On aalto tuonut simpukan santaan.
 Se tuoko laivan ja ystävän?"

-Yö saaristossa

Tää lähtis lomalle!!!

Ps. Mies lähti lapsien kans äsken kotiin ja tuo ne huomenna mummilaan tädin luo hoitoon.
Mahanpohjassa ja koko kropassa tuntuu haikeus ja ikävä. Mun vauva ekaa kertaa ilman mua. Toivottavasti pärjää hyvin <3

Perhepotretti ja loma joka alkaakin jo huomenna!

Perhepotretti ja lähes ainoa laatuaan. Tästä sitte iso suurennos ja seinää koristamaan ;).

Huomenna oon niin lomalla! Lepolomalla. Hermolomalla.
Lähes neljä päivää ja kolme yötä ilman ketään muuta huolehdittavaa kuin itseni, ja siitäkään en lupaa suoriutua kuin hengissä. Tissiltävierotusitkut ja muut mukavat jää suurimmaks osaksi miehen ja mun siskon harteille. Mutta monestihan se on onneks niin että kaikki meneeki loistavasti kun ei oo äiti paikalla jolle kiukutella.

TSEMPPIÄ kotiporukalle! Lupaan olla hengessä mukana - jälkeenpäin.

 Lomalomaloma! Saaristoon eikä tarvi koko ajan ressata että missä jompikumpi on ja onko joku jo kerenny melkeen veteen asti. Saan toivottavasti nukkua heräämättä läpi yön, tai päivän. Yöheräilyjä meillä on siis edelleen vähintään pari kolme kertaa yössä. Ei poikkeuksia ainakaan positiiviseen suuntaan.

Oon ihan niin puhki ja hermoheikkokin väliin kuin teksti antaa ymmärtää. Miehen pitkät työpäivät ja työreissut vaatii veronsa multakin. Tosin mieskin on loman tarpeessa ja sinne pääsemässäkin.
Jos tuo imettämisen lopetus nyt onnistuu, niin uskon että arkikin alkaa sujumaan paaaaljon paremmin.
Ja nyt kun kilpirauhaslääkitys on taas nostettu isommaksi, niin alkaa olee energiaa taas.

Eka yö erossa nuoremmasta lapsesta. Jännittää ja mietin koko ajan että josko en lähtiskään, mutta tiedän että parempi ku vaan otan ja lähden. Alkaa olee niin pinna kireellä.

Ystäviä näkee niin harvoin, että arvostan jokaista hetkeä potenssiin tuhat.
Nyt on siis kumpaisellekin mökille lähtijälle tiedossa kunnon lepoloma.

En malta odottaa.

“Live so that when your children think of fairness and integrity, they think of you.” H. Jackson Brown Jr

"Elä niin että kun sinun lapsesi ajattelevat oikeudenmukaisuutta ja rehellisyyttä, he ajattelevat sinua."

♥

Valitusta

Täällä sairastetaan ja koitetaan pitää pää kasassa vielä viimeiset pari päivää.
Lauantaina illalla alkaa mun hermoloma. Kolme vuorokautta saaressa kera ystävän. En vois oikeesti enempää odottaa. Ihan sama sataako vai paistaa sen ajan.
Lasken oikeesti s-e-k-u-n-t-e-j-a!
Viimeiset pari päivää on ollu ihan hirveitä. Kamalia. Surkeita. Muutamaan otteeseen oon niin meinannu karata kotoa ja jättää kaikki taakse. Muuttaa autiolle saarelle. Yksinäiseen majakkaan keskelle merta.
Johonki paikkaan jossa ei koko ajan joku roiku lahkeessa tai tississä ja itke vaativasti ja kiukuttele. Ei oo hyvä yhdistelmä miehen työreissu ja kotona kaikki kipeitä ja kiukkusia.
Oon tavallista niin paljon äkäisempi ja lyhytpinnasempi pää täynnä räkää ja lihakset kolottaen. Mitähän naapuritkin ajattelee?

Reissuun lataan kameran akun täyteen ja tyhjennän muistikortit. Valvon myöhään ja nukun pitkään.

Annin ja Juhon muistolle. Leijonaemojen blogissa koskettava, surullinen ja huolta aiheuttava kirjoitus.

Miten suomessa voi asiat olla noin pahassa jamassa? Tää on kaukana hyvinvointivaltiosta monella tapaa.
Koko ajan saa tietää lisää kauheuksia.
Mitä sitä vois tehdä asioiden parantamiseksi?

Kauhea ajatella että pienet lapset joutuu kuolemaan yksin vieraiden keskellä. Vanhemmat täysin tietämättöminä asioista. Taas on niin paha olla.

Kylpy

En millään ymmärrä miten saan tänne lisättyä kuvia esim. flickr.com:ista. 

Extempore vapaailta lauttasaunalla

Eilen pidettiin kisakatsomoa pohjoisesta tulleiden vieraiden kanssa.
Sen jälkeen oli tarkoitus lähteä viettää iltapäivää ja iltaa merelle läheiselle lauttasaunalle koko porukalla. Mies kuitenkaan ei malttanut lähteä, vaan halus jäädä katsomaan toista välierää ja jalkapallon mestareiden liigaa.
Lähdin sitten ihan yksin viettää vapaailtaa ja mies lähti lasten kans puistoilemaan ennen pelejä.

Olipa mahtava ilta. Ilma oli niinku unelma ja sauna lämpes. Kuvia tosin tuli otettua tosi vähän.
Käytiin saunomassa ja uimassa hyisessä meressä. Grillattiin ja istuttiin iltaa. Aurinko lämmitti mielettömästi ja heti sen laskeuduttua sai pukea lisää vaatetta.
Autoilla vielä juteltiin ja mietittiin jos tehtäis vielä jotain, mutta päädyttiin sitten kuitenki eri teille.

Puoliltaöin ajelin kotiin, jossa odotti hiljaisuus. Lapset nukku ja mies katsoi jalkapalloa. Tyytyväisiä kaikki.
6 tuntia kului siivillä.
Tuo oli toinen kerta kun joku toinen nukutti Islan. Eka kerta oli meidän tän viikon saunareissulla mummilassa.
Oli kyllä superluksusta kun sai kömpiä ilman nukutteluja omaan sänkyyn.

Tänään ollaan edelleen yökamppeissa vaikka kello lähenee jo kolmea. Sängyt petaamatta ja ruoka tekemättä. Mukava, vaikkaki vähä flunssanen olo.
Nyt on taas akut ladattuna arkeen :).

Ps. Kahden viikon päästä oon niiiiin lomalla! Turun saaristo, meri, ystävä/ystävät ja eka yö erossa Islasta kutsuu.