Takana n. 650km. Toinen yö.
Ensimmäinen yö vietettiin eteläpohjanmaalla. Käytiin aamulla Keskisellä. Löysin noita hienoja Hape Toys:in pikkuautoja. Ekologisia, bambua, ei keinotekoisia väriaineita jne. Pitää käydä ostamassa lisää.

Sievin kohdilla olin herännyt ja laskenu kirjankin käsistäni. Havahduin katselemaan maisemia. Välillä tuntui kuin oltais oltu menossa lappiin. Maisemat oli niin erilaisia etelään verrattuna. Pirunpeltoja ja kitukasvuisia puita.
Reilu vuosi viime käynnistä oli tehnyt tehtävänsä.
Sitten eteen avautui se lakeuden kuuluisa aakeelaakee peltomaisema.
Pilvinen sää, mutta horisontissa selkeää. Aurinko laskemassa. Melkein huomasin ikävöineeni noihin maisemiin. Siihen että näkee laajalle ja kauas. On tilaa hengittää.
Pohjalaiset ei tarvii välttämättä sitä merta, niillä on tuo peltomeri ja tasaisuus joka antaa mielelle melkein saman rauhan. Tyynnyttää.
Mutta. Lakeus ja meri kumpikin yhdessä on sydän.
Ei tarvi kiivetä yhdeksänteen kerrokseen nähdäkseen.

Kun olin asunut peruskouluajan näissä maisemissa, lähdin kiireesti pois taakse katsomatta. Lähdin ensin Lontooseen 16-vuotiaana au pairiksi, jonka jälkeen muutin kavereiden hakemana opiskelupaikkakunnalleni. Joitain saattoi joskus jopa loukata mun pohjoispohjanmaa-vastaisuus.
Halusin kiihkeästi pois ja tein sen selväksi.
Enkä ikinä muuttais takas. En ainakaan Kokkolaa pohjoisemmaksi.
Täällä asuessani kaipasin aina pois. Jopa silloin ekaluokalla.
Vaikka aina oli ympärillä tiivis kaveriporukka ja meillä oli mieletön lapsuus. Ihana ala-aste jonka vertaista ei ole. Antaisin mitä vain jos lapseni kokisi jotain samaa.
(Kylläpä meni nyt lässytykseksi. Pitäis vissiin käydä useammin ;P).

Ohjelmassa on vaikka ja mitä. Kyläilyjä hurumykket. Retki ainakin Hailuotoon ja ehkä jopa pohjoisemmaksi. Mennään fiiliksen mukaan. Meillä kulkee kaikki mukana sänkyjä myöten.
Reissumielellä.

Ps. En edelleenkään haluais muuttaa tänne takas.

Käytiin Habitaressa ja nähtiin tuttuja ja muuta kivaa. Ystävä treeltä tuli meidän kans.
Tänäkin vuonna lupaan itselleni, että seuraavana vuonna menen yksin kaverin kans. Ilman lapsia. Niille siellä ois ollut vaikka mitä kivaa, jos oisivat saaneet juosta ja leikkiä vapaasti..
Miten ois lasten Habitaret joissa saa testata, leikkiä ja temmeltää ihan vapaasti ;).

Helsinki on ihana. En ehkä haluakaan muuttaa täältä mihinkään.

"The grass ain't always greener on the other side,
it's green where you water it."

Toivottavasti tänään ei sada. Korkeasaaren kissojen yö on nähtävä. Poika puhuu taukoamatta siitä joten mennään vaikka sataiskin.
Lauantaina aamusta startataan kohti syysreissua. Lähdetään katsomaan miltä pohjoisen syksy näyttää. Koko perheen laatuaikaa parhaimmillaan.

Valoa syksyyn

Syksy saa pukemaan villasukat ja palelemaan aamuisin.
Maanantaina katselin haikeana satoja lintuja auroissa matkalla kohti merta. Pois kylmän ja pimeän tieltä, kohti etelää. Niin ne vain lähtevät. Ja minä jään.
Viime viikolla sänkyä pedatessa huomasin pattereiden menneen päälle.

Kierrätyskeskuksesta löytyi meille jalkalamput yhteensä alle kahdenkympin. Pitäis vierailla useammin siellä, koska tavara näytti kiertävän nopeasti. Koko ajan tavaraa tuli ja lähti varsinkin huonekalupuolella.
Lisäksi löysin sieltä tuon punaisen kirjoituskoneen ja pojalle ihanan takin.
Viime viikolla keltaiset Finelit saivat seurakseen mustan. Nyt kun sais lapset pidettyä kaukana noista.

Täällä suunnitellaan syksyreissua ensiviikolle. Asuntoautolla tai ilman. Reittivalinnat mielessä. Ja kirpeä pohjoisen ilma. Napapiiri vai Kuusamo. Vai jotain muuta.

Tänään lojutaan sohvilla, nojatuoleilla ja sängyllä. Katsotaan Myyrää. Luetaan kirjoja. Lämpimiä leipiä ja kuppikaupalla teetä. Napostellaan pähkinöitä ja siemeniä Punnitse ja Säästä -kaupasta. Pidetään lamppuja päällä keskellä päivää eikä siltikään ole tarpeeksi valoisaa.
Ulkona on harmaata ja tihkusateista. Kuuleman mukaan myös aika lämmin. Tänä aamuna on varmasti monella pellolla viipyillyt sumu.
Ajatus siitä saa mielen englantiin ja Lontooseen. Miehen kanssa on suunnitelmissa reissu sinne ennen joulua.

Eilinen myrskytuuli on kaukana, pois.

Koko perheen känkkäränkkä

Siinä vaiheessa, kun tekee puuroa mikrossa pelkistä puurohiutaleista ilman vettä, voi varmaan sanoa olevansa vähän väsynyt. Tai kun tekee mieli joka asiasta raivota noille ipanoille.
Tämä päivä oli paska. Ihan syvältä ja ärsyttävä. Tämän päivän olis voinut skipata sängyssä pötköttäen ja haaveillen kaukomaista.
Miten jotku päivät onki niin kamalia.
Pitikin osua näöntarkastus tälle päivälle. Noiden kahden kans se reilu tunnin oleilu rilliliikkeessä ei ollut kauhean hyvä asia. Kirjastossa työntekijä suuttu jollekin pojalle ja vanhemmalle lapsista kun leikit ylty vähän liian kovaäänisiksi ja vauhdikkaiksi enkä kerennyt juoksee perään kesken nuoremman kenkienlaiton. Lopulta lapset rääkyen ja puhelin soiden lähdettiin pois. Puhelimen toisessa päässä oli vähemmän iloinen mies joka kesken työpäivän kuskas meidät kotiin. Yliväsyneen äidin ja kaks kakaraa.
Enkä edes jaksa miettiä niitä kaikkia mitä tänään sattu.
Joskus vaan kiehuu yli ja tarvis lomaa. Tekis mieli lykätä lapset ekalle vastaantulevalle ja sanoa että pärjäilkää. "Tuossa on isän numero, se tulee töistä ehkä klo. 20.00 tai myöhemmin. Soittele sille sillon ja se hakee muksut sun luota. Tuossa on sille kirje jossa selitän lähteväni vuodeksi Balille."
Ehkä se muutto lähelle ystäviä ja sukulaisia ois paikallaan. Loppuis tää erakkorapuelämä.

Koko päivän on tehnyt mieli vain ja ainoastaan nukkua. Lapset on ollut tavallista vilkkaampia ja tottelemattomampia. Vai tuntuuko se vaan siltä sillon ku kaikki ketuttaa?

Voikohan tän kaiken laittaa tulossa olevien naistenvaivojen piikkiin?

T. Hormonihirviöäiti ja tosipaskamutsi.

Onneks näitä päiviä ei oo ihan jokapäivä.

Ps. Äiti soittaa mulle jotain "ylihyvää" ideaa tähän tilanteeseen... saas nähdä mitä sieltä tulee.

Viikonloppu oli vieraita täynnä. Miesten ollessa jalkapalloturnauksessa me kierreltiin kirppiksillä ja Ikealla. Sunnuntaina myyrmäen kirppiksen jälkeen mentiin myös stadionille seuraamaan pelejä.
Ilma oli jo jäätävän kylmä varjossa ja syksyinen Helsinki ihana.
Illalla saatiin vielä yllätysvieraita parin tunnin matkan päästä iltapalalle. Käytiin ennen lähtöä kävelemässä rannalla porukalla ja nukutettiin lapset autoon ilta-ajelulla.
Ajelulla mietittiin muuttoa pois pk-seudulta. Ainahan sitä pääsee takas. Nyt se olis vielä helppoa kun lapset ei ole koulussa. Tiedän että miehelle se tulee olemaan kova pala. Sillä kun on mahtava ja täydellinen työporukka täällä. Paljon ystäviä ja vakituiset pelivuorot jne.
Toisaalta en haluais vaatia muuttoa lähemmäs ystäviä ja muita ja viedä samalla mieheltä kaikkea tuota, mutta minä kaipaan enemmän läheisiä ystäviä lähelle illanviettoineen ja päiväkahveineen. Eikä lapsillekaan ole sama näkeekö ne useammin tuttuja kavereita kuin satunnaisia lapsia puistossa. Vanhempi jo selvästi kaipaa kovastikin liian kaukana asuvia kavereitaan.
Ensimmäistä kertaa ikinä mulle tulee myös olemaan oikeasti haikeaa lähteä mistään.

Kröhöm

Jokaisellahan (?) on kodissa paikka mihin yllätysvieraiden tm. tullessa lykätään kaikki nopeesti pois silmistä. Raivataan sohvalta, lattialta jne. kaikki mahdollinen ja heitetään vaan sinne. Onhan muillakin näitä piiloja??!
No meillä on kuten kuvasta näkyy... Avasin reippaana tuon oven perjantaina ja parisen tuntia uurastettuani sain sen jo paljon parempaan kuntoon. Siihen kuntoon että voin alkaa käymään kaappi ja hylly kerrallaan tavaraa läpi ja heittämään pois osan. Sinne jopa mahtuu sisään taas.
Viime aikoina kun tuo postipoika on kulkenut täällä aika ahkeraan kiikuttamassa paketteja, niin niitä tyhjiä pahvilaatikoita oli heitelty tuonne vino pino. Oikeestaan jo niiden jälkeen tuonne tuli ihmeesti tilaa.
Ja kuva antaa paaljon pahemman kuvan kuin mitä se oikeasti oli. Joskuskin näin päin. Ja harvemmin tuo ihan noin pahaksi pääsee :P.
Vaatehuoneessa on ainakin 8-10 pahvilaatikollista lastenvaatteita menossa kirppikselle ja lahjoitettaviksi. Ne ei onneksi ollut tuossa kasassa.

T ihmettelee mun nykyistä pyykinpesulaiskuutta ja -inhoa.. Ihmetteleekö joku tätä lukeva myös?
Aina kun haluat pestä pyykkiä vedät ensin koneen tuolta pöntön ja seinän välistä avatakses luukun. Sen jälkeen ruuvailet jalat takas pesukoneeseen koska ne lähtee siitä kuitenkin irti sun hinatessa sitä pois sieltä nurkasta. Sitten lataat koneen ja siirrät sitä vähän takaspäin tasapainon ja kulkutilan vuoksi.
Jos vessaan on muuten asiaa sinä aikana niin pompit vedenpoistoletkun yli. Ja koneen lopetettua sama uudestaan. Muutenkin tuo pesuhuone/wc on lapsiperheessä niin epäkäytännöllinen. Pesuhuoneremontti on tulossa ja sitä ennen meillä on tarkoitus muuttaa tästä.
Pienempää ylhäältä avattavaa konetta katseltiin jossain vaiheessa, mutta koska tää asunto on kuitenkin vain väliaikainen ja tuo edellinen kone pitäis eka myydä, niin asia on jäänyt.
Ja ennen pyykipesu oli mun lempikotityö...

Oon rakastunut!

Kahteen jalkalamppuun. Rakkautta ensisilmäyksellä. En mä mitenkään materialisti ole... <3

Hääpäivä

Neljä vuotta. Kaks ihaninta lasta.
Sain tänään kukkia ja lupauksen viikonloppureissusta ihan kahdestaan.

Häiden kuvaajana toimi uskomattoman taitava Harri Rauhanummi.

Kiva arki

Vein tänään miehen ja veljen töihin että sain auton käyttöön. Mun veli tuli viikonloppuna asumaan meille kahdeksi kuukaudeksi... saas nähdä millon alkaa käymään tää 62m2 kaksio turhan ahtaaksi.

Pankkiautomaatti imaisi kortin kesäkuun lopussa ja sain vasta nyt aikaiseksi mennä konttorille tilaamaan uuden. Hyvin oon pärjännyt kyllä ilmankin. Tilasin ajan näöntarkastukseen koska viime kerralla olin raskaana.

Olispa meilläkin lähikirjasto tuota luokkaa kuin Entressessä. Lapsetkin viihty ihan erilailla kuin tuossa lähikirjastossa. Siellä menikin pari tuntia aamusta.
Kangaskassi pullollaan lähettiin sieltä kotiin. Kirjaston suurkuluttajat. Tärkeimpänä kassissa oli pottailukirjat.
Argh kun mulla menee hermot tuon pojan pelleilyyn pottailun kans. Jossain vaiheessa kun sillä oli oma innostus korkeella niin itse olin niin väsynyt etten vaan jaksanut sitä säätöä. Haluan jo vaipan ainakin vanhemmalta pois. Jos sais kaks kärpästä yhdellä iskulla niin ei haittais ollenkaan. Tyttö kun on niin kova matkimaan kaikkea mitä isoveli tekee.

Kummityttö oli lähettänyt kirjeen. Voi ihana! "Paa se teiän osote Facebookkiin." ja mukana oli piirustus naapurin polleista. Söpö. Pitääpä laittaa pieni paketti menemään ekaluokkalaiselle (!!?) kun ei olla vuoteen nähty. Enskuussa on synttäritkin. Kiitos kummitytölle jos äiti (ja mun kummitäti ;)) sattuu tätä lukemaan!

Ps. Pitäis vaatekaupoillekin lähteä. Poika on kasvanut kaikista kesän aikana ostetuista vaatteista ulos. Jos sitä tekis tilauksen johonki nettikauppaan, niin ei palais hermot lasten kans kauppojen ahtaissa väleissä.
Varasin myös tämän kuun loppuun Myyrmäen kirppikselle pöydän koko viikonlopuksi. Sinne lähtee kaikki noille pienet vaatteet. Jee!