Sateenkaaria

Takana n. 650km. Toinen yö.
Ensimmäinen yö vietettiin eteläpohjanmaalla. Käytiin aamulla Keskisellä. Löysin noita hienoja Hape Toys:in pikkuautoja. Ekologisia, bambua, ei keinotekoisia väriaineita jne. Pitää käydä ostamassa lisää.

Sievin kohdilla olin herännyt ja laskenu kirjankin käsistäni. Havahduin katselemaan maisemia. Välillä tuntui kuin oltais oltu menossa lappiin. Maisemat oli niin erilaisia etelään verrattuna. Pirunpeltoja ja kitukasvuisia puita.
Reilu vuosi viime käynnistä oli tehnyt tehtävänsä.
Sitten eteen avautui se lakeuden kuuluisa aakeelaakee peltomaisema.
Pilvinen sää, mutta horisontissa selkeää. Aurinko laskemassa. Melkein huomasin ikävöineeni noihin maisemiin. Siihen että näkee laajalle ja kauas. On tilaa hengittää.
Pohjalaiset ei tarvii välttämättä sitä merta, niillä on tuo peltomeri ja tasaisuus joka antaa mielelle melkein saman rauhan. Tyynnyttää.
Mutta. Lakeus ja meri kumpikin yhdessä on sydän.
Ei tarvi kiivetä yhdeksänteen kerrokseen nähdäkseen.

Kun olin asunut peruskouluajan näissä maisemissa, lähdin kiireesti pois taakse katsomatta. Lähdin ensin Lontooseen 16-vuotiaana au pairiksi, jonka jälkeen muutin kavereiden hakemana opiskelupaikkakunnalleni. Joitain saattoi joskus jopa loukata mun pohjoispohjanmaa-vastaisuus.
Halusin kiihkeästi pois ja tein sen selväksi.
Enkä ikinä muuttais takas. En ainakaan Kokkolaa pohjoisemmaksi.
Täällä asuessani kaipasin aina pois. Jopa silloin ekaluokalla.
Vaikka aina oli ympärillä tiivis kaveriporukka ja meillä oli mieletön lapsuus. Ihana ala-aste jonka vertaista ei ole. Antaisin mitä vain jos lapseni kokisi jotain samaa.
(Kylläpä meni nyt lässytykseksi. Pitäis vissiin käydä useammin ;P).

Ohjelmassa on vaikka ja mitä. Kyläilyjä hurumykket. Retki ainakin Hailuotoon ja ehkä jopa pohjoisemmaksi. Mennään fiiliksen mukaan. Meillä kulkee kaikki mukana sänkyjä myöten.
Reissumielellä.

Ps. En edelleenkään haluais muuttaa tänne takas.