Koko perheen känkkäränkkä

Siinä vaiheessa, kun tekee puuroa mikrossa pelkistä puurohiutaleista ilman vettä, voi varmaan sanoa olevansa vähän väsynyt. Tai kun tekee mieli joka asiasta raivota noille ipanoille.
Tämä päivä oli paska. Ihan syvältä ja ärsyttävä. Tämän päivän olis voinut skipata sängyssä pötköttäen ja haaveillen kaukomaista.
Miten jotku päivät onki niin kamalia.
Pitikin osua näöntarkastus tälle päivälle. Noiden kahden kans se reilu tunnin oleilu rilliliikkeessä ei ollut kauhean hyvä asia. Kirjastossa työntekijä suuttu jollekin pojalle ja vanhemmalle lapsista kun leikit ylty vähän liian kovaäänisiksi ja vauhdikkaiksi enkä kerennyt juoksee perään kesken nuoremman kenkienlaiton. Lopulta lapset rääkyen ja puhelin soiden lähdettiin pois. Puhelimen toisessa päässä oli vähemmän iloinen mies joka kesken työpäivän kuskas meidät kotiin. Yliväsyneen äidin ja kaks kakaraa.
Enkä edes jaksa miettiä niitä kaikkia mitä tänään sattu.
Joskus vaan kiehuu yli ja tarvis lomaa. Tekis mieli lykätä lapset ekalle vastaantulevalle ja sanoa että pärjäilkää. "Tuossa on isän numero, se tulee töistä ehkä klo. 20.00 tai myöhemmin. Soittele sille sillon ja se hakee muksut sun luota. Tuossa on sille kirje jossa selitän lähteväni vuodeksi Balille."
Ehkä se muutto lähelle ystäviä ja sukulaisia ois paikallaan. Loppuis tää erakkorapuelämä.

Koko päivän on tehnyt mieli vain ja ainoastaan nukkua. Lapset on ollut tavallista vilkkaampia ja tottelemattomampia. Vai tuntuuko se vaan siltä sillon ku kaikki ketuttaa?

Voikohan tän kaiken laittaa tulossa olevien naistenvaivojen piikkiin?

T. Hormonihirviöäiti ja tosipaskamutsi.

Onneks näitä päiviä ei oo ihan jokapäivä.

Ps. Äiti soittaa mulle jotain "ylihyvää" ideaa tähän tilanteeseen... saas nähdä mitä sieltä tulee.