Kävelin Marjaniemen kärkeen jossa aallot murtuivat kivikkoon. Ääni muistutti ukkosta ja ehkä vähän pelottikin se kaikki voima. Aallokko oli korkea ja vesi oli yltänyt välillä polullekin. Viime kerrasta oli aikaa.
Meri oli vaahtopäitä täynnä. Kuvasin niitä monia mutta tänne valitsin pienimmän. Olisinpa osannut vangita kuvaan meren levottomuuden. Ja ollut lähempänä kalastusalusta joka keikkui laineilla.
Voisin muuttaa hetkeksi tuonne pieneen mökkiin. Eleltäis yksinkertaista onnellista elämää luonnon ehdoilla. Kuvaisin ja tehtäis pitkiä luontoretkiä. Kirjoittaisin, maalaisin. Oltais vain ja tuuli kuljettais meidän naurua eteenpäin. Heittäisin keppiä koiralle. (T. haaveilija)
Tuota olin kaivannut aina kun halusin merelle. Sitä että on aavaa ja horisontti pitkällä.
Ei saaria tai mitään edessä. Tilaa.
Silmänkantamattomiin merta ja karua rantaa. Tunnetta että olisi maailman laidalla. Meri loputon.
Tuonne palaan talvella. Ja keväällä. Ja kesällä.
Mieli puhdistunut ja rentoutunut.
Ihania kuvia! Hailuoto on kyllä niin mahtava paikka! Jos mulla ois päivisin auto, niin varmaan tulis sillon tällön ajeltua tuonne retkeileen lasten kans.
VastaaPoistaTuo on niin ihana paikka <3. Toinen paikka minne voisin täällä muuttaa. Toinen on A:n ja niiden vanha talo. Se vanha punanen pohjalaistalo.
Poista<3 Just se. Täydellisen onnellinen voi olla tuolla vaikka kuin ois huolia ja murheita. Sinne ne unohtuis. Ei onneks oo kauheesti nyt niitäkään :)
VastaaPoistaIhania kuvia, ihana teksti ja ihana haave <3
VastaaPoistaVoi miten hienoja kuvia, majakka :), tuonne haluaisin myöskin. Välillä haaveilen karttakirja kädessä että minne muuttaisin jos voisin....Hailuoto olisi yksi mahdollinen paikka :) Mutta kun tilanne on tämä mikä on niin tuo on vain haaveilua.
VastaaPoistaMulla on sama :) haaveita vain. Mutta joskus nekin voi toteutua.
Poista