Paikka johon olen juurtunut eniten. Paikka jota voi enään katsoa etäältä. Asuntoautosta kuvattuna.
Paikka joka on nyt toisten oma. Joka on muuttunut, mutta silti niin sama. Pois on monet marjapensaat ja piilopaikat. Jäljellä on kuitenkin paljon mikä oli silloinkin. Sama pihakeinu vanhan vaahteran alla.
Tuonne haluaisin edelleen juosta samantien kun palaan käymään tuolla paikkakunnalla. Muistan kun aina reissuista tullessa ja myöhemmin opiskelupaikkakunnalta lomalle tullessa juoksin heti auton pysähdettyä sillan yli. Vasta yöllä myöhään menin kotiin, jos en jäänyt yöksi.
Tuon jos saisin joskus omakseni, olisin valmis muuttamaan takaisin noin pohjoiseen.
Tuohon pihapiiriin liittyy suurin osa muistoistani peruskouluajalta ja sen jälkeenkin. Etenkin niistä parhaista. Se paikka on sama josta kerroin aikaisemmassa postauksessani.
Mummola on edelleen tuossa vieressä. Kävin kävelyllä rannassa ja teki oikeasti pahaa tietää, että tuonne ei ollut enään mitään asiaa. Ei ole ollut enään pariin vuoteen. Kaikki ne muistot ja tuoksut vyöry mieleen.
Eilen vietin vapaaillan Helsingissä. Rakkaan ystävän ja siskon kanssa. Biologisestihan me ei olla sukua, mutta henkinen side on sitäkin voimakkaampi. Lapsuuden paras ystävä ja edelleen yksi parhaista.
Ei ehkä nähdä usein, mutta voi luottaa että toinen on aina siellä jossain sua varten. Oli ihana ilta.
Pala kotia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit piristävät, kiitos! :)